keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Terveisiä pentukerhosta!

Mikä päivä! :) Päivähän me tietysti köllöteltiin keskenään kotona, kun äiskä ja iskä olivat töissä. Mutta sitten kotiutui äiskä ja me lähdettiin koko porukalla käymään minun Sulo-papan luona. Tämä siksi, että Sulo-pappa saa haistaa Armia, joko Armi voi mennä kotiin Iiron ja Rikun luokse. Vaan minäpäs olin vähän ovela... Minä supsutin papan korvaan, että olethan sitten oooooiiiikein kiinnostunut Armista, ettei Armin tarvitse lähteä vielä kotiin. Ja olihan se pappa sen verta kiinnostunut, että äiskä ei päästä vielä Armia lähtemään, vaan vasta sitten perjantai-iltana, kun Armin äiskä on sitten viikonlopun kotona Armin, Rikun ja Iiron kanssa.

Kun palailtiin papan luota kotio ja sain murua rinnan alle, niin luulin ihan, että nyt sitä pistetään päikkäröimään, vaan höpö höpö! Mamma alkoi pukea minulle taas villapaitaa ja valjaita päälle ja nyt pääsinkin ihan yksin äiskän mukaan autoreissulle. Ajelimme sinne samaan paikkaan, missä kävin Minna-lääkärin luona rokotuksilla. Minulla alkoi siellä pentukerho. :)) Siellä oli paljon muitakin minun ikäisiäni kakaroita. (Tepa-tädille tiedoksi, että siellä oli myös kaksi chowchow-sisarusta, Reeta ja Voitto.) Siellä kerhossa oli hurjan kivaa! Siellä jaettiin porukka kahtia, isojen rotujen pennut toiselle puolen ja pienten rotujan pennut toiselle puolen odotushuonetta.

Siellä me rimputeltiin irti ja leikittiin uusien kavereiden kanssa. Minä vallan unohdin, että tuo äiskäkin on mukana, kun oli niin mukavaa ja paljon leikkikamuja. Olin kuulemma oikein reipas ja rohkea. :) Ja arvatkaa mitä? Minä olin kaikista kerholaisista kaikkein äänekkäin! :) Ihan vähänkö mää räksytin kavereille, kun ajoin niitä takaa ja sitten isoille koirille aidan raosta. Yhdessä välissä minä jouduin äiskältä hukkaan (no se nyt ei ole mitenkään omituista, unohteleehan se koiriaan rappukäytäviinkin...) Äiskä kun alkoi kysellä minun perään, niin kiltti vastaanottoavustajatäti huuteli isojen koirien puolelta, että Tyyne on täällä. :) Hahaa, minäpäs mahduinkin livahtamaan aidan raosta isojen puolelle. Yritin minä sitä sitten monta kertaa uudelleenkin, yhden kerran vielä onnistuin, mutta sitten äiskä piti niin jöötä, että kolmatta kertaa en onnistunut livahtamaan. Mutta se halu sinne isojen pentujen puolelle johtui ihan vain siitä, että minulla on ISON koiran ego. ;)

Niitähän on sellaisia mallikansalaisia, eikös? No minäpäs olenkin mallimopsi! Eläinlääkäri puhui siellä kerhosssa koiran ruokinnasta ja tietysti linjoista, ja kaappasi sitten minut syliinsä kopeloitavaksi, kun näytti miten tunnustellaan kyljistä onko sitä läskiä liikaa vai ei. Tosin eläinlääkäri sanoi, että minä en ole paras mahdollinen malli, johon mamma tietysti protestoi. Mutta sitten lääkäritäti selitti, että tarkoitti sitä, kun muilla roduilla vyötärö näkyy paremmin kuin mopseilla. Höh, kyllä Miinalla, Sallilla ja Armilla ainakin vyötärö näkyy. Ja minullakin, se on vain tuolla pentumakkaroiden alla ihan vain pikkusen piilossa. ;)

Minä sain kerhosta kilon pentunappulaa ja penturuokapurkin. Ensi viikolla mennään taas kerhoon ja sitten mamma saa kyllä luvan ottaa kameran mukaan.

Nyt kun on syöty iltaruuat, niin nyt ramaseekin oikein makiasti. *haukotus* Että unille, mars!

t. Tyyne, kerholainen

1 kommentti:

Pojat kirjoitti...

Voi Tyyne, oot sä kyl tosi Mopsi. Meki digataan just noit isoi koirii, ku niit on niin kiva komentaa... Onkohan meet joskus muinaisina aikoina pesty liian kuumassa vedessä, et on päässy tää kroppa kutistuu, mut iso ego jääny kuiteski jäljelle ;).

Terveisin Rotikka Fonzie ja Nöffi Andy