Pompoti, pompoti, portaita ylös...

Pomps!

Tää täällä taas, leikkien välissä rupattelemassa.

Äiskä meinasi eilen illalla, että me riehutaan Armin kanssa niin, että meille tulee vielä häätö. Tarkoittikohan se niin kuin minua ja Armia, jäi vähän epäselväksi.. Miten niin ei saa illalla yhdentoista jälkeen juosta rallia pitkin huushollia, ottaa eteisen toisesta päästä oikein mallikelpoiset liu'ut kohti porraskäytävän ovea ja kajahtaa rinta rinnan täydessä vauhdissa ovea vasten TÖMPS!?? Ei ymmärrä, ei... Samanlaisia tömpsäyksiä kävi, kun juostiin Armin kanssa olohuoneesta keittiöön eikä vauhdissa ehditty tehdä sitä 90 asteen käännöstä keittiöön ennen ulko-ovea.. Mutta hauskaa oli, vaikka kuinka mamma yritti meitä toppuutella!

Tänään pääsin isojen tyttöjen kanssa ulos, jee! *hillitöntä Tyyne-tuuletusta* Ja pääsen kuulemma viimeisellä iltapissareissullakin, kun kuulemma niin mekastan täällä sisällä, kun jään yksin. Iskä se lähti eilen Pietariin, niin että ollaan mamman kanssa keskenään kotona ja kyllä kai te ymmärrätte, miten tympii, kun jää yksin sisälle toisten mennessä ulos?? Tottahan minä huudan ulko-ovella, että "Mamma ja mopsit, heti takasten, Tyynellä on ikävä!" Kas kun me mopsit ollaan seurakoiria, niin kyllähän meillä pitäisi olla seuraa koko ajan. Ja kissaa ei sitten lasketa, siitä kun ei ole minulle mitään iloa, se kun vain nukkuu alvariinsa.. Elikkä lopputulema on, että iltakymmenen jälkeen ja ennen aamuseitsemää minun ei tarvii olla yksin sisällä, kun toiset lähtee ulos (päivällä ei kuulemma haittaa, jos vähän mekastaakin, elikkä taidanpa alkaa mekastamaan silloin vähän enemmän...) Älkää kertoko mammalle, mutta sehän siinä yksin möykkäämisessä on ollutkin takaa-ajatuksena, että pääsisin isojen tyttöjen mukaan ulos... ;))

Niin, päivällä, kun tultiin sitten sieltä ulkoilureissulta, niin mamma katsoi ihan hoomoilasena minua, kun pompsottelin toisten tyttöjen perässä portaat ylös kotiin. =:o No täytyyhän 12-viikkoisen mopsilapsen osata nyt jo portaat kulkea! Eihän se nyt ole temppu eikä mikään, sellaisia tasajalkajänishyppyjä POMPS, POMPS, POMPS, niin kauan kuin portaita vain riittää. Piis öv keik! On ne portaat kyllä oikeasti vähän pelottavat; liukkaat, avonaiset kierreportaat... Mutta minähän olen reippaistakin reippain piskuinen mopsityttö ja kohtaan kaikki uudet haasteet avoimin mielin.

Semmottiis tällä kertaa. Me jatketaan Armin kanssa tämän huushollin vireystason ylläpitoa.

Tyyne-typsykkä