Elämä on yhtä juhlaa!

Niin se vain on. :)) Tänään on nimittäin tuon mun isoäitini Miinan 6-vuotissynttäripäivä. Hurjasti paljon onnea Miina-mammalle synttärin johdosta!


Juhliminen (tosin ei Miinan synttäreiden) alkoi oikeastaan jo eilen... Äiskä oli toissa päivänä Miinan kanssa lenkillä ollessaan törmännyt mustaan mopsipoikaan Tiitukseen, 4 kk. Ja siinä siunaamassa äiskä oli alkanut ehdottelemaan Tiitukselle Tyyne-treffejä... Tää kuuntelis ihan kauhuissaan, kun mamma kotiin tullessaan kertoi, että mulla on seuraavana päivänä treffit Tiituksen kanssa. =:o Mieleen hiipi heti kuva etärakkaudestani Anterosta; mitähän Antero asiasta tuumaa. No eilen sitten tekstailin Anterolle, että onko Anterolla mitään sitä vastaan, että tapaan Tiituksen, ihan vain ystävänä. No Antero-kultahan on niin ihana mussukka ja luottaa muhun, että lupa Tiituksen tapaamiseen heltisi. ;) Niinpä me mentiin tuohon lähimetsään riekkumaan Tiituksen kanssa. Ja kivaa oli! :) Kuvat puhukoot puolestaan.

Me aiottiin Tiituksen kanssa treffailla toistekin, sen verta mukavat leikkimistreffit oli!

Toi meidän äiskä on alkanut harrastaan kankaanpainamista. Se teki Miska-enon perheelle tupaantuliaisiksi jokaiselle oman mopsityynyliinan. Tämmöset:

Tänään se oli painanut siellä mopsikasseja kurssikavereille. Eikä kotiin tuonut yhtään! =:o

Armikin kävi meillä tänään leikkimässä mun kaa tovosen aikaa. Kiitoksia vain taas Armille! Me nähdäänkin sitten seuraavan kerran jo perjantai-iltana tai lauantaina sitten viimeistään. Niin ja Piipaakin oli meillä yötä viime yönä, Mämmi ja Mutti valitettavasti ei. Mutta kiitoksia Piipaalle, että kävit kylästelemässä!

Toi äiskä kinuaa tuossa, että pitää lopettaa tämä sanelu, kun menee Salkkarit ohi kokonaan (nyt on mainostauko...) Eli mää päästän tuon tv:n orjan Salkkareille. Kuulumisiin!

t. Tyy-ne

Tyyne meni saunaan...

...pani laukun naulaan.
Tyyne tuli saunasta,
otti laukun naulasta.

Että semmonen loru se. :) Olipa jännä ilta! Miska-enon äippä Kati viestitteli illalla meiän mammalle, että sauna olis tänä iltana lämmin. No mammahan pakkaamaan saunakamppeet reppuun, me mopsitytöt valjaisiin ja ei kun menoksi! Ensin tää niin ku leikkis Miska-enon kanssa aivan hulluna, oli kivaa. :)) Kati ja äiskä lämmittivät saunan. Katilla on sellainen jännä ulkosisäsauna. Siis niin kuin sisäsauna, mutta sinne mennään ulkokautta. Ja puukiuas. Mamma sanoo, että semmosissa on paljo lepposemmat löylyt kuin sähkösaunoissa. Sitten nuo mammat läks saunaan, meiän äippä etunenässä. Ja tylysti sulki oven meidän kirsujemme edestä ja toimitti meitä odottamaan. Höh! Vaan mepäs yllätettiin äippä ja hipsuteltiin koko mopsikööri Katin kanssa mamman perässä saunaan. :) Niin ja Mooses-chihu kans. Ja me oltiin ihan siellä löylyssä asti. Miska ja Mooses ovat jo konkareita saunomisessa, ovat saunoneet koko pienen ikänsä. Miina ja Salli, minusta nyt puhumattakaan, me ei olla koskaan saunottu. Miska ja Mooses kiipesivät ylälauteelle ja pistivät pötkölleen ihan reporangoiksi. Ja meistä mää olin niin ku ainut rohkee, joka uskalsi sinne ylös asti toisten kanssa löylyttelemään. Miina ja Salli löylyttelivät lattiatasossa. Vähänkö oli naatinnollista. ;) Äiskäki oli aivan ekstaasissa, sano, ettei muista aikoihin viettäneensä niin kauaa aikaa saunassa. Mamma uhkaili Katia, että kun Kati opettaa meidät saunomaan, niin saa sitten lämmitellä meille saunaa harva se ilta. Tuonne meidän saunaan kun ei koirilla ole kuulemma mitään asiaan, se kun on semmonen kimppasauna, kaikkien yhteinen.

Harmi, kun mammalla ei ollut kamera matkassa, niin ei saatu saunomiskuvia. Tosin Katilla olisi voinut olla sanansa sanottavana siihen, jos mamma olis alkanut levittelemään Katin saunomiskuvia pitkin intterinettiä. ;))

Sitten kun kotiinnuttiin, niin saatiin iltasapuskaksi Maailman Parasta Herkkua, maksalaatikkoa. On se vaan NIIN hyvää... :p Nyt onkin sitten kiva köllähtää putipuhtaana täyden masun viereen nukkumaan.

t. Tyy-ne, saunapuhdas

Jk. Anterolle halipusuterkkuja ;)) Niin ja mamma tuolta vielä huutelee ja käskee kiitellä Katia ja porukoita aivan hurjastikovasti paljon mukavasta saunaillasta!

Terveisiä mätsäristä!

Heissulivei!

No nyt on käyty tämän minun toistaiseksi lyhyen elämäni eka mätsäri, eli meikätytössä on ihan näyttelijäainesta. Tai sitten ei... Mutta siitä myöhemmin. On nuo harrasteet täällä niin kamalan kaukana, että piti yhteensä kolmisensataa kilometriä ajella, että pääsi mätsäilemään (hullun touhua, sanon ma!). Ja saamisina on pari nauhanpätkää ja puruluutikkua, iskälle jotakin Kärppä-roinaa ja meille mopsitytöille koiranruokapurkki..

Mutta mukava päivä oli! Kiitoksia mukavasta matka- ja mätsäriseurasta Päiville ja mäykkyneiti Imsalle. :) Päiville lisäksi kiitokset kuvista!


Niin me oltiin Salli-tädin kaa siellä näyttelemässä. Sallista ei vaan tullut sitten yhtään kuvaa (eikä Imsastakaan kehässä), kun Salli ja Imsa olivat peräjälkeen kehässä pyörähtämässä. Imsa sai punaisen nauhan pienissä aikuisissa ja apua, olikohan Imsa sitten punaisten viides... Päiviiiiiii...?? Salli sai pienissä aikuisissa sinisen nauhan ja oli sitten sinisten kolmas (siitä ne tuliaiset).

Vaan mitä tekee meikätyttö? No ensinnäkin, mua alkoi heti niin maan perusteellisesti ahistamaan ja kutittamaan ja korventamaan se hihna kaulassa! Mokoma kiusausväline! Tää tyttö tykästäs niin kuin mennä valjaat päällä kehäänkin.. Hihnat on epämukavia, yäks. Siispä mun tarvi yrittää koko aika peruutella siitä hihnasta ulos ja enköhän kerran päässytkin karkaamaan ja juosta hilpaisin kehään, kun ne punaisen nauhan saaneet pienet aikuiset oli siellä arvostelussa. En ymmärrä, miksi mamman naama alkoi niin punottaa ja hikikarpalot nousta otsalle.... Mulla vain oli niin kiire päästä pyörähtämään kehässä, kun olin jo tovosen odottanut omaa vuoroani.

No tulihan se minunkin vuoroni lopultakin. Siis minähän en ole kuullutkaan koskaan komentoa "Seiso!" Tai oon, pari kertaa eilen illalla, kun mamma muka treenas minua... Pöh, senkin treenit. Mitäs aloittaa niin myöhäseen, että mätsäripäivää edeltävänä iltana! Eihän se mun vikani silloin ole, jos en osaa käyttäytyä, niih. No, seisoin minä aina välillä hyvällä tuurilla pari sekuntia paikoillani, kassokaa vaikka. Älkääkä huoliko, ei mua kukaan oo tuossa kuvassa potkasemassa, vaan siinä kehän vieressä istui näyttämön reunalla joku, jonka kenkä näkyy kuvassa. ;)

Vaan sitten, kun tarvi lähteä kiertämään kehää, niin iski ihan hirviä paniikki! Kaikki ne muut koirat juoksi mun perässä ja mua niiiiin pelotti! =:o Mutta mamma lupas, että kyllä mää totun siihen. Mutta ihan piti laskea häntä alas koipien väliin.... *nolona*

Mulle annettiin puruluutikku (jota mamma ei ole muuten vieläkään antanut mulle jyrsittäväksi!!) ja sininen nauhan pätkä. Sinisten pentujen kehässä pääsin vielä jatkoon. Mamma ihan ääneen ihmetteli tuomarille, että "Tällä käytöksellä??" ;D Mutta tuomari vissiin tykkäs häseltävistä pikkutytöistä. ;) Mutta sijoitusta ei enää sinisten pentujen kehästä napsahtanut, mutta saatiinpa kokemusta!

Nyt meillä alkaa kuulemma oikein urakalla treeni.. Näkis vaan ja kuulis kolinaa, ei tuo mamma saa kummiskaan aikaiseksi...

t. Tyy-ne, mätsärinoviisi

Pääsiäinen on rauhottumisen aikaa...

Paitsi tällainen elohopea kuin minä ei välttämättä osaa rauhoittua silloinkaan.. ;) Ei kun oikeesti, ollaan me oltu ihan rauhallisia, rauhoituttu Salli-tädin ja Jesse-kissan kans enimmäkseen vaaka-asennossa.


Torstaina me käytiin harjoittelemassa tuota pidempää automatkailua ja käydä hurautettiin mutka Kajaanissa. Oltaisiin samalla käyty katsomassa Kinkku-äitiä, mutta samalle päivälle sattui just Minnalla ja Eskolla joku uuden navetan rakentamisperustamissuunnittelukokous tai vastaava, niin jätettiin äiskän luona käynti toiseen kertaan. Terveisiä vain sinne kotipuoleen kaikille! :)

Ihmisäiskä yritti ottaa tänään meistä poseerauskuvia, hohhoijaa... Kaikenmaailman kotkotuksia! No minähän pistin koko homman ihan leikiksi!

Kaiken lisäksi, mamma huijas! Ei sillä tuossa kädessä mitään ollut, kunhan nuoletti vain sormiaan. :o Herra Arvoisa Mopsipresidentti Fonzie, teidän tulee ehdottomasti puuttua ja välittömästi tällaiseen pikkuisten mopsityttöjen (ja isompienkin) huijaustapaukseen. Antakaapas nyt hyviä vinkkejä sieltä presidentin kansliasta päin, että millaista noottia tuolle mammalle annetaan ja miten se laitetaan ruotuun. Kiitos. :)

Sai se sitten jonkunlaisen kuvan minustakin otettua, mutta ei se kuulemma ole tähänkään tyytyväinen... *iso huokaus* Mutta en ole kyllä minäkään.. Mulla kasvaa siinä tuolin selkänojan pinnat mahasta! =:o

Mutta tuo Miina-isoäiti se poseeraa kuin vanaha tekijä. Mutta niinhän se onkin. :)

Huomenna meillä on kuulemma joku reissu, että se siitä rauhottumisesta... Mutta siitä huomenna lisää. Yritän muistuttaa tuota äippää, että se muistais ottaa kamerankin mukaan.

Leippoisaa pääsiäisen jatkoa!

Toivottaa (pääsiäis)tipu Tyyne

Jk. Anterolle halipusikaipauspusuja omalta tipuseltasi!

Taas mullon synttärit! :))

Hyvää syntymäpäivää, minä! :))

Se on sitten kivaa tämä pienen koirulaisen elämä, kun synttäreitä on joka kuukausi! Tänään pamahti lasiin täydet 5 kk, saa onnitella. ;) Minulle tarjoiltiin syntymäpäivän kunniaksi ruoka oikein sänkyyn... Tosin aika köykäsen näköset synttäritarjoilut tässä lafkassa, kun kuivia nappuloita vaan pikkuselle... *mökötystä* Sohveron mamma varmaan taas kyselee kuvat nähdessään, että missä se on se meiän äiskän lisäsalama... Mutta siellä samassa kaapissa se on edelleen. ;)




Armi oli sitten vissiin sitä mieltä, että minä oon jo tarpeeksi iso tyttö astuttavaksi... HUOH... Se on vissiin kattonut mallia tuosta Miinasta, kun se juosta humputtaa ja astuu kaikkea, mikä liikkuu.. Mutta minätyttöhän se sanon tuossa tilanteessa Armille RÄYHHWÄYHRÄKYVÄKYRÄKY, niin lopettaa se Armi astumisen, niih!

Armin piti lähteä eilen illalla kotiin, mutta mamma oli Tupperkekkereillä just, kun Armin äiti oli sille soittanut, kun olisi ottanut Armin kyytiin ohikulkiessaan. No niin se Armin äiti ajaa puotteli kotiansa ja äiskä sitten kinus siltä, että eikö Armi saa olla tiistai-iltaan asti meillä. Ja lupashan se Armin äiskä. Jippii!! Siis meillä on Armin kanssa tosi hyvät painimatsit vähän väliä, joten tosi nastaa, että mulla on samanlaisella hyymörintajulla varustettu leikkikaveri muutaman päivän ajan. :)

Mulla on Anterolla asiaa... *punastuu* Tää on sitten vain Anterolle, te muut ette kyllä saa tätä lukea...

Antero-mussukka, unteni prinssi

Tiedätkö Antero, tuo meiän äippä on ihan hassu... Tai oikeestaan, aivan ihana äippä.. ;) Sääki oot varmaan sitä mieltä, kunhan kuulet tämän jutun..

Päivällä äiskä surffaili tässä tietsikalla ja selaili KoiraNetiä. Sitten se leikki siellä yhdistelmillä, ja katoppa tätä: *KLIK* No mitä näky? ;) No Sää ja Mää. *huokaus* Äiskä alkoi hulluna höpöttään mulle, että me, siis sinä ja minä, voitais mennä isoina ihan oikiasti naimisiin, ihan niin kuin aikuisten oikiasti! *huokaus* Se oli aivan intopiukeena, kun se tajus, että sun isäs on SE B-lonkkainen mopsi. Mutta se sanoi, että eihän mopsi ole pelkkiä lonkkia, vaan koko paketti ratkaisee. Meistä tuliskin varmaan kiva paketti kimpassa, vai mitä Antero-mussukka? *lentosuukkoja* Me ei olla kuulemma sukulaisiakaan kuin ihan vain jotain pikkupikkupikkupikkusokeriserkkuja, ja se on kuulemma plussaa se. Voi pojat, meidän unelmat saattaa sittenkin toteutua.... *haaveileva ilme mossunnassulla*

Juuh... Taidan tästä vetäytyä yöunille. Ja haaveilemaan Anterosta.. *suukkoja*

t. Välisynttärityttö Tyy-ne

Armi on viikonloppukylässä!

Heippa, mussukat!

Tuossa viimeisimmässä kirjoituksessani valittelin sitä, että kaikki kutistuu. Ja niin on päässyt käymään mun pedillenikin. Kassokaa nyt, kun Salli nukkuu siinä, niin Tyyneä mahtuu enää 1/3 sinne petiin. =;o

Mutta sitten on ihan hyvin tilaa, kun nukustelen siellä Hämähämäläisen kanssa. :) Tuo Hämähämäläinen on kuulemma ollut Mutin lempilelu vauvana ja minäkin tykkään siitä ihan kamalasti. Meillä olikin se mukana hiihtolomareissulla siellä pappalassa. Yhdessä me sitä sitten revittiin ihan voimaimme takaa! Ihme kyllä, sillä on vielä kaikki jalat tallella...

Armi tuli eilen ylläriviikonloppukylään. :)) Ja meno on sitten sen mukaista! Vaan eipä käy elämä tylsäksi. ;)

Äsken kävi hassu juttu heti tuon pelaamiskuvan ottamisen jälkeen. Kun me Armin kanssa painittiin tuossa sohvalla, niin eihän siinä ehtinyt katsoa kirsuansa pidemmällä ja aivan ykskaks, hups ja KOPS! Tää tippus lattialle. =:o Mutta oli ihan pehmeä tömähdys enkä minä siitä ollut mopsiskaan, jatkettiin vain Armin kanssa rallia.

Mutta me jatketaan rallattelua, heippa höpönassut!

t. Pika-Tyy-ne

OSTETAAN: uusi lelukori

Mopsis, ystävät!

Meiän äiskä on kyllä avuttoman huono valokuvaaja! Kassokaa nytkin noita räpellyksiä, ne on kaikki ihan kierossa. Mutta älkää katsoko niitä villakoiria kirjahyllyn alimmalla hyllyllä, pääosassahan olen minä, minä, minä. ;) Äiskä huomasi nuo alivuokralaiset nyt noista kuvista ja patistelen heti sen siivoamaan ylimääräiset koirat pois, jahka se on hoitanut nämä sihteerin hommansa ja naputellut saneluni. Joku rotihan se pitää tässäkin huushollissa olla!

Tuolla lelukorin pohjalla on takuulla jotakin toooooodella mielenkiintoista......





Siellä tuoksuu luu!! *kuolaus ja slurps* No ei se kyllä mitenkään herkullinen ole, mutta sitä on mukava jyrsiskellä, kun kutittaa ikeniä..

Mutta on se kummaa hommaa, kun nykyään ei osata tehdä edes kunnon lelukoreja! Sitä jotenki vois kuvitella, että tuollanen muovinen kori pitää kuosinsa, vaan mitä sitä tyhjää. Kassokaapa nyt tuota kuvaa, joka on otettu silloin, kun muutin Ouluun. Siinä mää mahdun vielä ihan komiasti lelukoriin, velupojatkin olis mahtuneet sinne kavereiksi.

Ja nyt tilanne on tämä:

Se korin ryökäle on mennyt ja kutistunut! =:o Onkohan äiskä pessyt sen liian kuumassa... Ja pyllyparkakin valuu korista ulos, kun korin nurkka on rikkihalkisärkipoikki. Joten hakusessa on UUSI, TURVALLINEN JA KÄYTÄNNÖLLINEN, MITTANSA PITÄVÄ LELUKORI.

Onkohan vika tässä meidän kodissa? Kun minusta tuntuu, että täällä kaikki pienenee... Mulla on valjaat kutistuneet ja kaksi takkia on kutistunut ihan käyttökelvottomiksi. Mamma joutuukin pukemaan mulle nykyään pakkaspäivinä ISOJEN tyttöjen takin ja valjaat. =:o Nekin on vissiin kutistuneet, kun ovat melkiistä sopivia jo minulle. Myös Miina, Salli ja kissa ovat kutistuneet. Ainoa, mikä täällä kasvaa, on meiän äiskä, se sen kun levenee vaan.. ;)

Me ei osattu mamman kanssa päättää, että kumpi me noista jälkimmäisistä kuvista tänne laitetaan, kun mää oon kummassaki niin syötävän sulosen näkönen (enkös ookin, Antero-mussukani?? ;)) ) niin me laitettiin sitten kumpikin.

No niin, mamma, hopihopi siivoamaan ne villakoirat pois!

Se on mopsis taas seuraavaan kertaan!

t. Tyy-ne

Hiihtolomahulinaa...

Hiphei, kotona ollaan! Ja tehän tietysti haluatte kuulla minun matkakertomukseni. ;) Olikin kyllä jänskä reissu!

Ihan ensimmäisenä me mentiin Sirkka-tädin luokse, kun Sirkka-täti lähti meidän mukaan maalle. Siellä Sirkka-tädin luona me pistettiin Mutin kanssa niin hulinaksi, että saatiin makkarin lattiaan aikaiseksi aikamoiset jarrutusjäljet (Äiskä: Toivottavasti ne on vain vahassa, ei lattiapinnoitteessa...), sitten hajotettiin yksi Sennin pallo, käännettiin olohuoneessa kiikkustuoli eripäin ja minä varastin Sirkka-tädin piposta karvahännän... Sitten kun oltiin sieltä lähdössä ja äiskä pissatti meitä pihalla irrallaan, niin mepäs karattiinkin naapurin Liisan pihalle ja kun Liisalla oli ovet sisälle asti auki, niin Miina, Salli ja Mutti menivät sisälle ja varastivat Liisan keittiöstä koiranruuat kupeista. Lopulta kuitenkin päästiin ihan hyvässä järjestyksessä jatkamaan matkaa, luonnollisesti naapurin Liisalta anteeksi pyydellen. ;)

Oli muuten ensimmäinen pitkä automatkani sen jälkeen, kun minut kolme kuukautta sitten Vieremältä haettiin. Mutta hyvin meni matka! Köllöttelin Miinan ja Sallin kanssa häkissä. Mämmi ja Mutti matkustivat toisessa häkissä. Kun päästiin perille, niin hihkuin jo riemusta, että vau, täällä on hiiiiiirvittävän iso koirapuisto! Vaan kun katsoin tarkemmin, niin siellä olikin jotain kummia elukoita... Ne oli niitä porhoja.. ei kun pornoja.... ei kun poroja, korjaa mamma tuolta. Siellä olikin siis porojen koirapuisto, hassua..

Siellä mummulassa (minä en muuten ymmärrä, miksi se on mummula, kun siellä asuu vain pappa, pappalahan sen pitäisi olla...), niin siellä oli siis sellainen vaaaanha Nero-koira.

Nero on hirvittävän sosiaalinen koiruus. Sinne saa tulla ihan kuka vaan, mammakin vaikka minkälaisen mopsirevohkan kanssa, niin Nero ei välitä mitään. :)

Koiruuksien tekeminen ei kyllä loppunut siihen, että välillä varastettiin naapurin koiran ruoat.. Kun oltiin päästy perille ja hädin tuskin saatu takit ja valjaat pois päältä, niin Mämmi kohta jo seistä kanotti keskellä pirtin pöytää! =:o No tokihan kaikki paikat pitää talossa tutkia. ;)

Äiskä teki meille vuoteen pikkukamarin lattialle, mutta me kyllä aateltiin Sallin ja Miinan kanssa, että äiskä nukkukoon sillä levikkeellä, jonka se kasasi siihen patjan ja seinän väliin muka meitä varten.

Mutta niistä poroista... Ne oli aika pelottavan näköisiä otuksia. Osalla oli sarvet, osalla ei. Ne tuijotteli meitä sieltä koirapuistostaan uteliaina. Eikä ne näyttäneet pelkäävän meitä olleskaan, vaikka välillä käytiin haukkumassa aidan vierellä.

Kaikista uteliain (ja rohkein) meistä oli Mutti, joka ei olisi malttanut sitten millään lähteä ulkoa sisälle, kun olisi vain ollut menossa sinne porojen koirapuistoon.

Mämmikin intoutui haukkumaan poroja oikein antaumuksella.

Me humpsuteltiin ulkona aina välillä mamman kanssa. Minä ja Mutti juoksimme pääasiassa pitkin pihaa donitsit suorina ja innostuipa Mämmikin välillä meidän kanssamme humputtelemaan. Mutta osattiin me ottaa rauhallisemminkin.

Tosin kohta taas juostiin...

Ja sitten sipsuteltiin nätisti peräkkäin kuin köyhän talon... mopsit.. ;)

Ulkoilun päälle oli kiva köllähtää papan kans päikkäreille pirtin sängyn päälle. :)

Kyllä se tuo maalaiselämä on niin rentouttavaa! :)

Mämmi ja Mutti jäivät sitten paluumatkalla omaan kotiinsa. Kiitoksia vain tytöille mukavasta viikosta, erityisesti Mutti-ystävälle leikkiseurasta. :)

Sirkka-tädillä oli muuten ne sellaiset hiihtimet.. siis ne sukset. Olihan ne kapistukset! Eihän semmosista ole mossujen tassuihin, vaikka tuo mamma on hörhönnyt siitä HIIHTOlomasta... Eipä se kyllä hiihellyt itekään, mokomakin laiskimus. ;) Eikä sillä ole kyllä kuulemma hiihtimiäkään, tykkää kuulemma mieluummin sauvakäveleskellä.

Nyt me aletaan lataamaan akkuja viikonlopun koitoksia varten. Heippa höpönassut!

t. Tyy-ne, poropaimen

Suksi, suksi ei luista mihinkään...

...varsinkin jos ei niitä ole ensinkään! Eikä ainaskaan mulla ole, vaikka mamma siitä hiihtolomasta höyryääkin. Huomenna kuulemma lähtään. Ja on kuulemma semmonen parin päivän miniloma. Mutta perillä saa sitten rimputella irti, vaikkei niitä hiihtimiä olekaan.. Ja arvakkaa mitä?? Siellä on kuulemma POROJA! =:o Mitähän ihme ötököitä nekin on, ei hajuakaan.. Oli mitä oli, niin mää tyttö ainaski sanon niille ISON sanan, niih.

Niin kun oli puhe siitä mamman horiskoudesta.. Eilen illalla se lähti viemään meitä iltapissalle, niin se jätti ulos mennessä Miina-mummoparan porraskäytävään. Siellä se Miina ihmetteli, että jaa tännekö sitä pitäs pissata.. Minultahan se olisi käynyt ihan tuosta vaan se käytävän matolle pissaus, mutta Miina ei sitä harrasta.. Paitsi kuulemma uroskyläpaikoissa.. ;)

Mutta joo, nyt pitää alkaa pakkaamaan ruokakupit, nappulat, muut ruoat, piimäpurkki, raejuustot ja kermaviilit, lelut, purtavat, takit ja taluttimet.. Huh, muistankohan ottaa kaiken mukaan?

Kuulumisiin!

Tyy-ne, mukalomalainen

Suloista sunnuntai-iltaa!

Huh huh, on ollut niin kiirettä, että ei ole ehtinyt tarinoimaankaan. Nimittäin Mämmi ja Mutti tulivat meille torstai-iltana hiihtolomalle samassa oven avauksessa kuin Miska-eno lähti. Ämmien (siis tarkoitan M:ien, en 'ämmien') äiskä lähti kassomaan, joko Hollannissa tulppaanit kukkii ja tytöt tuli siis mummulaan hoitoon. Ja me ollaan Mutin kanssa pelattu ihan jatkuvasti, niin ei ole ehtinyt hoitaa näitä kirjallisia juttuja olleskaan.

Eilen oli taas se mopsienkidutuspäivä. :o Vaan ihan kunnialla äiskä sai leikattua 90 mopsin kynttä. ;) Ja me saatiin puruluutikkuja palkaksi, joten Herra Mopsien Presidentti voi olla ihan huoleti. ;) Varsinkin, kun siinä kävi niin, että minä röyhkeästi nappasin Miina-mummonkin tikun, niin sain tupla-annoksen palkkaa. Ja Miina-mummo uuden tikun.

Tänään käytiin koirapuistoilemassa Miska-enon ja Mooseksen kanssa. Äipän piti ottaa kamera matkaan, mutta eihän se horisko koskaan muista. Sitten me mentiin Miska-enon ja Mooseksen uuteen kotiin iltakahville. Äiskä oli taas tavanomainen itsensä ja sisälle mentäessä unohti minut tuulikaappiin oven taa. Horisko mikä horisko, niin kuin äsken tuli jo todettua. No minähän tietty nostin sen verta hirveän metelin siellä, että unohtikos äippä nyt kenties jotain?? Miskan luona me katsottiin Hurtta ja Stara, niin ja haukuttiin hurtille. Meidän ehdottomia suosikkeja ovat Raakel ja Doris, tietty Doriksen takia. Se on niin suloinen, melkein yhtä suloinen kuin me mopsit.

Äiskä on hirveä Suurlähettiläs-fani. Se tänäänkin lauloi iskälle, että "Kun tänään lähdet, ota mukaan bioroskikset..." Ei se laulu kyllä taida ihan noin mennä.. eikä kyllä sillä nuotillakaan, jolla mamma lauleli. ;)

Mutta joo, nyt ei siis ole teille kuvia näytillä, kun äiskä ei ole saanut otettu uusia kuvia. Apus, onpas! Mopsipulinan maaliskuun tytöt, Mutti ja Tyyne. ;)