Äiskällä ei ole yhtään huumorintajua...

Heipparallaa!

Äiskällä oli toissa päivänä siivouspäivä. Se luutus lattiat, kun täällä kuulemma näytti ihan järkyttävältä, kun pitkin lattioita on minun pissaläikkiä ja Armin veritippoja. :o Kohta kuulemma tulee joku A-studion porukka tekemään dokumenttia, jos ei vähän koiteta pitää siivoa yllä, semmosta siistimpää siivoa. Mehän nukumme edelleen olohuoneen lattialla, niin kauan kunnes minä osaan tulla turvallisesti sängystä alas. Äiskä kokosi meidän vuoteen pois lattialta siivouksen ajaksi ja illalla, kun se alkoi tekemään meille petiä, niin minäpäs järjestinkin äipälle vähän ylimääräistä ohjelmaa... Äiskä oli laittanut patjalle puhtaan petarin ja lakanan, ja meni hakemaan peittoja ja tyynyjä, niin minäpäs kipitinkin liukkaasti sinne pedatulle pedille ja nakkasin pikku pissat siihen. Ai että oli mukava tirauttaa puhtaisiin vuodevaatteisiin! No äiskähän siitä saamaan hepulit ja ottamaan lukua... Vielä hetki sitten puhtaat petivaatteet lensi vauhdilla pesukoneeseen ja tilalle tuli uudet. Ja jostain kumman syystä minua toimitettiin koko ajan pois siitä vuoteeltamme... Tuossa äiskän huumorintajussa olisi kyllä vähän toivomisen varaa. Minusta kun tuo oli niin hupaisa iltaohjelma perjantai-illan piristykseksi.

Eilinen oli vähän väsypäivä. Minä kun pääsin eilen isojen tyttöjen kanssa jokaiselle reissulle mukaan ulkoilemaan, niin se tuo ulkoilma niin vätystää, että tämähän vain kuorsasi sitten, kun oltiin sisällä. Oli meillä Armin kanssa tietysti sitten iltavilli. Juostiin sohvaa ympäri, sitten olohuoneesta keittiöön ja takaisin. Välillä painittiinkin.

Minäpäs olen askarrellutkin! Huomasin tuossa, että ruokailuryhmän tuolien poikkipuihin on Miina-mummu jättänyt hampaanjälkensä pikkutyttönä, niin sitten aloin minäkin siihen viereen askartelemaan omia puumerkkejäni. Tässäkin törmätään siihen mamman huumorintajuttomuuteen; aina kun se saa minut askartelusta kiinni, se on työntämässä suuhuni jotain tylsää puruluuta, että pure tuota. Enhän! Tuolin pienaa on paljon mukavampi narskuttaa! Sitten minä askartelen aina välillä tuolla tietsikkapöydän alla pahvilaatikon kanssa. Katsokaapas kuinka komean reiän olen jo saanut nurkkaan aikaiseksi! Siinä on vissiin iskän Kärppä-toimisto tuossa laatikossa...

Tänä aamuna tuli TAAS tissi-ikävä.... *syvä huokaus* Terveisiä vain Guinevere-äidille, tissejä on iksu! :( Piti mennä taas Miina-mummun tisuille, mutta ei sieltä vieläkään tullut mitään. Kummat tissit! Ovat vissiin vain koristeina...

Tänään on kuulemma se päivä, kun pakataan kaikki joulukoristeet ja -valot varastoon. Harmi, minusta kun on ollut niin mukava katsella kuusen valoja ja kynttelikköjä ikkunoissa. Mutta ne haetaan kuulemma sitten takaisin, kun minä olen jo iso tyttö, yli vuoden vanha. Siihen taitaa kyllä olla iäisyys aikaa... Sanovat kuulemma, että hyvä Tuomas joulun tuopi ja paha Nuutti poies viepi. Ja tänään on se Nuutin päivä. Nuutista minulla onkin yksi tarina... Äiskä on kertonut, että aikoinaan, kun se alkoi haaveilla mopsista, niin se halusi poikamopsin ja sille olisi tullut nimeksi Nuutti. No tänä päivänäkään sitä Nuutti-mopsia ei ole tullut (eikä kuulemma uroksia tähän huusholliin tulekaan). Niin äiskä oli miettinyt, että jos se laittaisi minulle nimeksi Nuutin. =:o Mitä se haittaisi, vaikka olenkin tyttö?? (No minua olisi kyllä haitannut...) Onneksi minusta tuli kuitenkin Tyyne. Mutta Armistakin on kuulemma meinannut tulla Keijo, kertoi Armin äiti. Niinpä Armia välillä puhutellaankin Kekeksi ja Keijo-Armikiksi. :)

Mämmi, Mutti ja Piipaa tulevat tänään kylään. Kiva kiva! :) Iskäkin on kuulemma hengissä siellä Pietarissa, huomenna se tuleekin kotia. Että vieraita ja iskää odotellessa, kuulumisiin!

Tyyne, työteliäs ja humoristinen askartelija