Mummoa ne ei vuojet paina!

Se tuo mun Miina-mummo on semmonen nuorekas ja teerevä mumma vielä. :)) Sillä on tännään 7-vuotissynttärit ja mamma on niin ku nuoret likat! :) Aatella, ennen vanahaan on kuulema tuon ikäsenä päässy jo veteraaniluokkaan näytelmissä! =:o Vai veteraani... Miina-mummohan on parraassa iässään. :))

Miinan synttäreitten kunniaksi me saatiin maksalaatikkokakkua, jossa oli nakinpuolikkaita kynttilöinä. Miina oli kyllä vähän epäluulosen näkönen kakun suhteen... ;) Mutta kyllä se kakku sitte lopulta maistu, meille kaikille. :) Ja Jesse-kissa sai synttäriherkuista nakkeja.

Mutta annetaanpa päivänsankarin nyt poseerata kakkuineen.

No mitä meille kuuluu muuta? No, Lellona on edelleen saikulla, ja siitä aasinsiltana, että äiskä on edelleen auttamattoman kiireinen. :( Eikä sen kiireitä yhtää helepottanu sekkää, että me oltiin likkojen kans viime viikolla maanantaista perjantaihin Oulussa iskälässä. Ei, äiskä mennä tohotti edelleen pää kolomantena jalakana ja höyläs Astridin kans Pudiksen ja Oulun väliä. Viikonlopun ne oli iskän kans sitte kurssilla ja me kortteerattiin Anja-tätin huushollissa. Päivät oltiin oikein kiltisti, kun oltiin keskenään. No irrotin mää Anja-tätin karvasista tossuista, joissa on molemmissa viis varvasta, niin kaks niistä varpaista, hih... ;) Mutta se on pientä, kun vertaa siihen, että Lellonalta puuttuu edelleen se toinen käsi!

Niin siitä äiskän ja iskän kurssista... Mää kyllä ihimettelen, että mitä kurssia ne oikein käy, kun ens viikonloppuna ne kuulemma opettellee käyttämään käsirautoja! =:o Ja pampuistaki oon kuullu jotaki puhuttavan.. Ei taia olla lasten eikä mossujen kateltavaa touhua se, jos ne alakaa kotosalla reenaamaan! :o

Viimesenä, muttei missää tappauksessa vähäsimpänä asiana =:o Antero-kultamussukalle halipuspus ja kaipaavia etäsuukkosia. Mökkeilykautta ootellessa.. ;))

Pikaseen

Tyy-ne Tylleröinen

Lellonan poikanen sairastaa...

....häntä hellikäämme,

lääkkehillä hoidelkaa

Lellona-ystäväämme...

Oih, voih ja nyyh! Mun rakkaimmasta rakkaimman (tietysti Anteron jäläkeen!!) leikkikaverini Lellonan käsi on irtipoikkisärkikatki! :(( Eikä äiskä oo joutanu hoitamaan Lellonaa kuntoon. :( Mutta kuinka kaikki kävikää...? Tarina alakaa oikiastaan jo toissa sunnuntaista, jollon iskä lähti täältä maalta kaupunkiin ja otti Iineksen mukkaan. Mikä vääryys TAAS! Minä sain jäähä maalle tylsistymmään... :( Mutta nyt onneksi Salli ja Miina alakovat jo vähän leikkiä mun kaa..

Iines oli iskän luona viime torstaihin saakka, jollon Iineksen Johanna-kasvattaja haki Iinuksen luokseen. Perjantaina Johanna lähti bostonkakkuneen Iines mukkaan lukien Tampereelle näyttelyyn ja meiän pikku kakara Iines pääsi lauantaina sitte pyörähtämmään kehässä elämäsä ensimmäistä kertaa! Ja ihan tyylikkäästi noin niin kuin tepyytiksi, tuloksena junnuluokan EH.

Sunnuntaina Johanna tuli sitte tuomaan Iinusta kottiin ja voi elämä, miten Iineksen ego oli kasvanu sillä reissulla! =:o Hittiläinen, se löi heti etutassua MUN niskaan ja sano GRRRRRR...!! Ja mää ihan, että anteeksikunmääoonolemassa nolona... Sitte se pullisteli Miina-mummollekki! Äiskä ja Johanna totes, että Iines tais reissullaan löytää sisäsen bostonisa, kun vietti muutaman päivän bostoniseurassa. Se mokoma vissiin tajus, että se ei ookkaa ite MOPSI..!! =:o No, pullistelut jäi vielä samalle illalle sikseen ja elämä asettu taas tuttuihin turvallisiin uomiisa.

Johannalla oli mukana Iineksen sisko Sippe, Iineksen äippä Diiva, paremmin ehkä Nakkina tunnettu ;) ja Iineksen pappa Iiro, joka on siis Nakin iskä. Ja mun Lellonalleni kävi semmonen työtapaturma, että se joutu kaikkien kolomen hampaisiin yhtä aikaa ja Lellona-paralta meni käsi poikki! :( Että kiitos vaan käynnistä Nakki, Iiro ja Sippe, ja Lellonan raatelusta, pah... Ei kun mopsien oikeesti, tosi kiva, kun kävitte. :) Kyllä tuo Lellona tuosta vielä kuntoutuu, kunhan äiskä kaivelee karhulangan ja silimäneulan essiin. ;) Tosin Antero-kultamussukkainen vois kyllä tulla tänne meille velihentovalakoseksi hoitamaan mun Lellonaa. Ja samalla vois hoijella tuota mun sytäntäki, kun seki on ihan rikkipoikkisärkikunnossa tästä jatkuvasta ikävästä... *kaipaava huokaus* Kaukosuutelmia Anterolle!

Vitsit, että Sippellä oli makee villapaita! Kattokaa nyt, tästä mää oon kyllä vähän kade... Niin rinsessamainen!





Äiskä intoutu pitkästä aikaa ottamaan kuvia. Hyvä meiän äiskä! (Mokomaki laiskimus...) Tässä Iines, Nakki ja Sippe.

Katso, kenguru loikkaa! Oho, ei kun se oliki Sippe...

Tässä mää ja Sippe



Ja Sippe. On se hyvä, että siinä on ees vähäsen tuota mustaa. Muutenhan sitä ei erottas lumihangesta. ;))

Ja Iinuksen Nakki-äippä :)

Ja Iiro-pappa :)

Me käytiin Salli-tätin kaa näyttään noille bostonkakkuille poroja.

Mutta vaikutti vähän siltä, että niitä kiinnosti enemmän porojen papanat ku porot...

Sitte me tultinki sisälle. Ja äiskä innostu kuvvaamaan Iiroa..

Iiron selekää alako hurjasti raapututtaa ja se kynsytteli sitä pirtin mattoon. :)

Tuuuuuuooooooosta noin......

...ja sitte tuosta kohtaa...

...ja vielä tuostaaaahhhhhh......

Tekipä terrää! Nyt vois leikkiä vaikka pallolla! Ja Iiroahan ei touhuissa 10 ikävuotta paina niin missään. :)

Blääh, eikö kukkaa ala mun kaa palloileen...

Tapahtuskohtan tuolla ulukona mittää mielenkiintosta... Kurkkaanpa ikkunasta.

Välillä sitte vähän muitaki ku Iiroa... Äiskä tykkää ihan hulluna tuosta Sippestä. Ja onhan se nätti tyttö, sievä ku sika pienenä. ;))

Sippe hoitaa Nakki-äiskää Johannan sylissä.

Iines ja Sippe

Että me oltiin Salli-tätin kaa väsyneitä, kun niin touhuttiin bostoninterroristien kans!

Ja jos joku nyt ihmettellee, että missä Miina-mummo oli, kun ei näy kuvissa, niin Miina oli sen verta ärripurripäällä, että Miina vietti melkiistä koko bostonkakkujen vierailun ajan kamarissa piilossa... Mokomaki mököttäjä! ;)

Tarinoi pitkästä aikaa

Tyy-ne

Äiskän oma tohvelisankari

Elämä on epäreilua. Äiskällä on AINA niin kiire, ettei se jouda sihteeriköimään. Toisaalta, eipä meille nykyään mitään erikoista tapahukkaan, kun äiskä on vain töissä, töissä, töissä... *huoh*

Vaan tänään tapahtu! =:o Mein iskä tuli maalle! *tuuletuksia* Ja tiiättäkö, se toi tullessaan äiskälle kukkia ja tohvelit! Siispä äiskä nimittääki sitä nyt omaksi tohvelisankarikseen. :)) Niitä tohveleita sitä piti sitte ihmetellä läheltä...

...ja vähän kauempaaki...

Vaan mitenhän noille tohveliparoille käy, jahka Iines saa ne hampaisiisa.... Varmaan huonosti..

Antero, kultarakasmussukkaihanainen, alkasiksää MUN omaksi tohvelisankarikseni? *kaipaava huokaus ja PUSUJA!!*

Mutta niistä tohvelisankareista.. Oikeesti iskästä tosiaankin tekee tohvelisankarin vain se, että se toi äiskälle nuo ihanat tohvelit. :) Ja äiskä sanoo, että se vallan säälii semmosia ihmisiä, jotka alistuu olemaan oikiasti tossun alla. Vaikka jotkut muka sanovat, että parempi tossun alla ku taivasalla. Mutta kuitenki, äiskä on semmonen tasa-arvon ja tasavertaisuuden ja itsenäisyyden kannattaja. Ja niin määki Antero oon oikeesti, tuo äskönen oli niin ku vitsi. *pusipusi* Kyllä meillä Anteron kans tulee olemaan maaliman tappiin semmonen tasa-arvonen suhde, jossa me päätetään yhessä kaikista asioista eikä kumpikaan sorra tai alista toistansa. :) Näin äiskä on mulle opettanu ja kyllä meiän äiskä tietää!

Mutta mulla on nyt ISO huoli... *huokaus* Iskä aikoo oottaa Iinuksen mukkaan, kunhan lähtee takas kaupunkiin. Musta se ei oo puhunu mittää ja määhän kuolen tylsyyteen, jos Iinus lähtee yksin... Siispä me tehtiin Iinuksen kans diili, hih... Äiskä jätti iskän ja Iinuksen päikkäröimään meiän makkariin ja mää jäin Sallin ja Miinan kans keittiön puolelle. Mää kerkisin Iinekselle toimittaa, että vingu siellä oven takana kauheen surkeesti, että "Mullon ikävä Tyynee....!!" Ja niinhän se teki! Ja niin iskäki tuumas, että pari minuuttia erossa Tyynestä, niin Iineksellä on jo ikävä. Että mitenhän se raasu pärjää ens viikolla kaupungissa. Mutta mullahan on siihen ratkasu: otetaan Tyyne mukkaan. ;)))

Meiän Astrid on ollu vähän kipee.. :( Se on käyny kaks tovia lääkärissä, mutta nyt alakaa elämä onneksi voittaa: Astrid ei kakistele enää olleskaa, kun äiskä huristelee sen kaa töihin ja takas. :)) Mulla alko olla jo huoli, että joutuuko tuo Astrid-parka ihan saikulle, mutta ei hättää ennää. :) Jotaki pientä on vielä, että kyllä äiskä sitä vielä käyttää lääkärissä ennen vuositarkastusta, mutta pelistä ei neiti A oo ensinkää pois, vaan on kohta elämäsä kunnossa! :) Ja Astridki on nyt niin onnellinen, kun Esco tuli iskän kanssa sen luo kyllään. ;)

Mutta näkemisiin, kuulumisiin ja Antero-rakkaalle pusihalimisiin! *puspushalitus*

t. Tyy-ne