Pikamoi!

Joo, se tuo mun äiskäsihteeri kotiutui eilen reissultansa. Mutta se on kipee, niin siitä ei oo oikein sihteerin hommiin. Mitä se jaksaa ylhäällä olla, niin se vääntää sitten jotain kurssiin liittyvää lopputyötä. Ei kuulemma saa toikkaria muuten.

Mukava ja antoisa kurssi niillä oli Minna-kasvattajani kanssa ollut. :) Hyvä niin.

Palataan, kunhan tuo äiskä lopettaa tuon yskimisen ja räkimisen.

Blogilomalle lomps!

Heippa hanipööt!

Nyt täytyypi meikätytön jäädä vähäksi aikaa blogilomalle, kun tuo mamma lähtee huomenissa sinne Minna-kasvattajan luokse (eikä ota minua mukaan, ihan epistä!!) ja iskä tuskin alkaa mulle sihteeriköksi, jotta pääsisin bloggailemaan. Mamma menee Minnan kanssa sinne kasvattajajatkokurssille Kajjjaaniin, että mukavata kurssia vaan niille ja toivottavasti ne jotakin siellä oppiikin. ;)

Huomenna on kyllä muutenkin tylsä päivä, ei vain sen takia, että mamma lähtee, vaan siksikin, kun Armi lähtee kotiansa. :(( Vähänkö mulla tulee ikävä omaa parasta kaveria, nyyh. Mutta eiköhän se Armi käy välillä leikkimässä meillä ja ehkäpä minäkin pistäydyn jossakin välissä Armilassa vähän hillumassa. Kiitoksia Armi-kulta näistä kolmesta viikosta! *ISO ystävähalirutistuspusutus etutassuilla*

Joten hupaisaa viikonloppua kaikille Tyyne-faneille ja kuulostellaan taas ensi viikolla kuulumisia. :)

t. Tyyne-typsykkä

Terveisiä pentukerhosta!

Mikä päivä! :) Päivähän me tietysti köllöteltiin keskenään kotona, kun äiskä ja iskä olivat töissä. Mutta sitten kotiutui äiskä ja me lähdettiin koko porukalla käymään minun Sulo-papan luona. Tämä siksi, että Sulo-pappa saa haistaa Armia, joko Armi voi mennä kotiin Iiron ja Rikun luokse. Vaan minäpäs olin vähän ovela... Minä supsutin papan korvaan, että olethan sitten oooooiiiikein kiinnostunut Armista, ettei Armin tarvitse lähteä vielä kotiin. Ja olihan se pappa sen verta kiinnostunut, että äiskä ei päästä vielä Armia lähtemään, vaan vasta sitten perjantai-iltana, kun Armin äiskä on sitten viikonlopun kotona Armin, Rikun ja Iiron kanssa.

Kun palailtiin papan luota kotio ja sain murua rinnan alle, niin luulin ihan, että nyt sitä pistetään päikkäröimään, vaan höpö höpö! Mamma alkoi pukea minulle taas villapaitaa ja valjaita päälle ja nyt pääsinkin ihan yksin äiskän mukaan autoreissulle. Ajelimme sinne samaan paikkaan, missä kävin Minna-lääkärin luona rokotuksilla. Minulla alkoi siellä pentukerho. :)) Siellä oli paljon muitakin minun ikäisiäni kakaroita. (Tepa-tädille tiedoksi, että siellä oli myös kaksi chowchow-sisarusta, Reeta ja Voitto.) Siellä kerhossa oli hurjan kivaa! Siellä jaettiin porukka kahtia, isojen rotujen pennut toiselle puolen ja pienten rotujan pennut toiselle puolen odotushuonetta.

Siellä me rimputeltiin irti ja leikittiin uusien kavereiden kanssa. Minä vallan unohdin, että tuo äiskäkin on mukana, kun oli niin mukavaa ja paljon leikkikamuja. Olin kuulemma oikein reipas ja rohkea. :) Ja arvatkaa mitä? Minä olin kaikista kerholaisista kaikkein äänekkäin! :) Ihan vähänkö mää räksytin kavereille, kun ajoin niitä takaa ja sitten isoille koirille aidan raosta. Yhdessä välissä minä jouduin äiskältä hukkaan (no se nyt ei ole mitenkään omituista, unohteleehan se koiriaan rappukäytäviinkin...) Äiskä kun alkoi kysellä minun perään, niin kiltti vastaanottoavustajatäti huuteli isojen koirien puolelta, että Tyyne on täällä. :) Hahaa, minäpäs mahduinkin livahtamaan aidan raosta isojen puolelle. Yritin minä sitä sitten monta kertaa uudelleenkin, yhden kerran vielä onnistuin, mutta sitten äiskä piti niin jöötä, että kolmatta kertaa en onnistunut livahtamaan. Mutta se halu sinne isojen pentujen puolelle johtui ihan vain siitä, että minulla on ISON koiran ego. ;)

Niitähän on sellaisia mallikansalaisia, eikös? No minäpäs olenkin mallimopsi! Eläinlääkäri puhui siellä kerhosssa koiran ruokinnasta ja tietysti linjoista, ja kaappasi sitten minut syliinsä kopeloitavaksi, kun näytti miten tunnustellaan kyljistä onko sitä läskiä liikaa vai ei. Tosin eläinlääkäri sanoi, että minä en ole paras mahdollinen malli, johon mamma tietysti protestoi. Mutta sitten lääkäritäti selitti, että tarkoitti sitä, kun muilla roduilla vyötärö näkyy paremmin kuin mopseilla. Höh, kyllä Miinalla, Sallilla ja Armilla ainakin vyötärö näkyy. Ja minullakin, se on vain tuolla pentumakkaroiden alla ihan vain pikkusen piilossa. ;)

Minä sain kerhosta kilon pentunappulaa ja penturuokapurkin. Ensi viikolla mennään taas kerhoon ja sitten mamma saa kyllä luvan ottaa kameran mukaan.

Nyt kun on syöty iltaruuat, niin nyt ramaseekin oikein makiasti. *haukotus* Että unille, mars!

t. Tyyne, kerholainen

Meidän laumahierarkia on nyt selvillä...

Se on mopsis, kaikki kamuseni!

Tänään on kuulkaa ollut merkittävä päivä niin minun kuin Arminkin elämässä. Minä olen tässä asustellut nyt reilun kuukauden äiskän, iskän, Miinan, Sallin ja Jessen kanssa, ja Armi reilun kaksi viikkoa. Tänä aamuna sitten Armi löysi lopultakin paikkansa tässä laumassa; Armin paikka on pyykkikorissa.

Juu'u, sieltä Armi löysi mieleisensä paikan, kylppärin pyykkikorista. No, tietty minua vähän korpesi, että Armi keksi noin hyvän paikan, niin ei kun pienet aivonystyrät liikkeelle ja mietintämyssy päähän. Ja avot, löytyihän se paikka laumassa minullekin. Ja se mun paikkani on olohuoneen tietsikkapöydän alla olevassa roskakorissa.

Siinä mielessä kyllä vähän vaarallisia nämä meidän paikkamme, kun mietityttää, että käykö Armille vielä niin, että menee lapsi pesuveden mukana tai siis Armi pyykkien mukana pesukoneeseen. =:o Ja että muistaako nuo äiskä ja iskä roskia viedessään tarkistaa, etten minä vain ole roskapussissa...

Pai tö vei, voittekin sitten tästä lähtien kutsua meitä Pyykkäri-Armiksi ja Dyykkari-Tyyneksi. Nehän niin sointuukin yhteen nuo meitin määreemme. ;)

Ainakin fanini Fontero ja Antero ovat kaivanneet videon pätkiä. Saamanne pitää, mutta malttakaa mielenne, ne latautuvat aivan julmetun hitaasti. Mutta onhan meillä aikaa, toivottavasti teilläkin.

Eli:

Minä typsykkä ekaa päivää täällä omassa kodissani, osa 1,

osa 2 ja osa 3.

Ja sitten vähän eilisiltaista iltavillivideota, Salli, Armi ja minä, osa 1, osa 2 ja osa 3.

Seuraaviin tarinoihin saakka

t. Dyykkari-Tyyne

Jk. Minua on vähän alkanut epäilyttää, että onkohan Armi niitä tyttöjä... Minusta kun vähän näyttää, että Armi kosiskelee Sallia tässä videossa..

Hui hulinata!

Ihan pikanen moro tässä hulinan välissä.

Meillä on kauhea hirveä mahdoton iltavilliralli päällänsä! Juostaan perämopsia pitkin huushollia, minä, Armi, ja kuvitelkaa, Sallikin! Miina katselee vain TYYNEn rauhallisena Tyynen ja muiden ei niin rauhallista menoa... ;)

Mamma kuvasi meidän sänkypainia videollekin äsken, mutta niitä nyt ei saada kyllä tälle illalle näytille, on sen verta hidasta touhua tuo videoiden nettiin lataaminen. Mutta joskus sitten. ;)

Mutta ollaan me tänäänkin osattu olla nätistikin. ;) Päivällä pötköteltiin kolmisin päikkäreitä, minä, Miina ja Salli. Äiskä sanoo, että tämän kuvan nimi on "Mamman rakkaat" :))

Hulinoimisiin!

Tyy-ne

Heippa hassunassut!

Se on tämä bloggaaminen sitten rrrrrrankkaa! Sitä saattaa simahtaa koneen ääreen vaikka kesken juttujen. Varsinkin, jos niitä iltamyöhään kirjottelee.

Meitä on tänään rääkätty; meillä oli manikyyripäivä. No, ei me muut oikeastaan sitä rääkkäyksenä oteta paitsi Miina-mummo. Se tahtoo tapella vastaan, mutta innokkaasti on kyllä sitten ottamassa namipalat kynnenleikkuun jälkeen. Eilen illalla Miina oli sitä mieltä, että hänen tarvii saada namia, kun äiti niin kiltisti rasvasi omat jalkansa... Hassu tuo minun mummuni! :))

Me ollaan otettu tämä sunnuntaipäivä ihan rennosti, leväten ja nukkuen, niin kuin ystävämme Fonzie ja Andy tuolla omassa blogissaan kehottivat, http://mopsipoikafonzieturisee.blogspot.com/ Terveisiä vaan Fonterolle ja Anterolle, ja kiitos hyvistä neuvoista! Osanottoni tämän päiväisen kastumisen johdosta! On se kuulemma minullakin joskus edessä...


Ja mikäs on Sallillakin nukustellessa, kun sillä on uusi, pehmeä Tyyne-niminen tyyny. Tämä on kyllä niitä mopsina olemisen parhaita puolia tämä toisen lämpimässä kyljessä kyhjöttäminen. :))


Miina ja Armi puolestaan nukustelivat sohvalla viekutellen. Tosin niillä on sitten tuollainen hajurako; Armi ei tule ihan likiliki muihin kuin minuun.


Viime yönä pistin vähän paikkoja uuteen siivoon... Miinalla ja Sallilla on sellainen tapa, että iskän kanssa ulkona ollessaan ne kantaa välillä käpyjä sisälle (äiskä ei moista harrastetta salli). Iskä ei sitten löytänyt sitä Sallin tuomaa käpyä, että olisi laittanut sen roskiin. No arvatkaas, kuka sen sitten yön pimeinä tunteina löysi?? MINÄMINÄMINÄ!! :)) Sitä sitten napostelin äiskän vieressä sängyssä (tai siis lattialla, missä edelleen nukutaan). Äiskä sitä ottamaan unenpöpperöissään minulta suusta ja mutisi jotain, että onko se käpy vai kissan kakkaa.... Ja sitten kun mosautin äiskän suulle oikein märät pusut samontein, niin äiskä jupisi, että toivottavasti se oli käpy... No aamulla se sitten selvisi, kun äiskä oli yöhämärässä sen pökäleen nostanut kirjahyllyn reunalle, että pala käpyähän siinä napotti. Ja kävyn palaset pitkin äiskän nukkumapaikkaa ja lattiaa. Äiskä kiitteli, että sai syyn vaihtaa lakanat.. ;)

Jahas, ruoka-aika... Miina, Salli, Armi, syömääääääännnn!!

t. Tyyne-tyllerö

Heikin päivää!

Hyvää nimipäivää iskälle!
Mamma tarjoili äskettäin iskälle oikein nimipäiväkahvit; mukillisen kahvia ja kaksi keksiä. Jopa oli mellevät nimpparikahvitarjoilut..

Tänään se äiskä sai sitten otettua yhden kuvankin, jopa.. Ja sitten pitää ottaa tuollainen kuva, jossa minulla on nassu ihan kermaviilissä ja toinen korvakin vinksottaa miten sattuu, vaikka olen ollut nyt jo kolme päivää kolmiokorvainen, molemmilta puolin. Voisi se äiskä kyllä vähän miettiä, minkälaisia kuvia laittaapi näytille. Vaikka totuushan on, että meikäläinen on kaikissa kuvissa mitä kaunein, suloisin ja herttaisin, oli korvat sitten päässä miten päin sattuu ja turpavärkki miten törtteessä tahansa.

Mamma on niin onnellinen, kun minulle ruoka maistuu. :) Ei tarvitse houkutella syömään, niin kuin kuulemma Sallia ensimmäiset 1,5 vuotta. Mutta nyt Sallikin syö kuin hevonen ja sen kyllä huomaa Sallin vyötäröstäkin.. Mutta mamma on häpihäpihäpi! Ja siitäkin mamma on onessaan, kun Armikin on syönyt koko ajan reippaasti, vaikka kuulemma kylästelijät monasti nirsoilee ruoan kanssa. Miina-mummosta ja mummon ruokahalusta ei sitten kannata mitään mainitakaan, kun sinne uppoaisi vaikka meidän kaikkien sapuskat tupla-annoksina!

Tänään olen ollut ihan kiltisti enkä ole mitään kepposiakaan keksinyt. Tosin äsken meinasin maistella keittiön seinää, mutta äiskä ehti väliin. Höh, siinä oli vain joku ruokaroiske, jonka siivosin pois, mutta mamma luulee, että olisin halunnut muotoilla seinää uuteen uskoon..

Että sellaista. Lauantai-illan huumassa

Tyy-ne

Meidän äiskällä on liikaa mopseja

Perjantai-iltaa!

Tämä mun tarinointini alkaa käydä tylsäksi, kun ei saa uusia kuvia somistamaan juttuja. Tuo äiskä on aivan liian laiska ottamaan kuvia. Tänäänkin me käytiin Armin kanssa kylässä (Armi vei Miska-enolle Tytön Tuoksua ;) ) eikä se muistanut sinnekään ottaa kameraa mukaan.

Sitten se on vielä aivan horiskokin! Äiskä siis. Iltapäivällä, kun tultiin koko poppoolla ulkoa sisälle, niin tuli todistettua, että VADE sitä vaivaa. Tuossa eteisessä riisuiltiin valjaita ja Miinaa ei näkynyt siinä. Äiskä huuteli Miinaa, mutta Miinapa ei tullutkaan riisuttavaksi, niin kuin yleensä tulee heti, kun kutsuu. Iskä siihen sitten kysymään, että tuliko se Miina sisälle. Ja äiskä avasi rappukäytävään johtavan eteisen oven ja tadaa - siellähän se Miina oli rappukäytävässä! Voi hyvää päivää sentään, että ei neljään asti osaa tuo äippä laskea! Eli sillä on ihan selvästi tällä hetkellä liikaa mopseja. Mutta on se kyllä mukava, että Armi on meillä neljäntenä vähän aikaa, niin on mulle oma leikkikaveri. :) Eikä muuten ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun mamma on unohtanut koiransa johonkin. Kerran se on unohtanut Tonin auton peräkonttiin ja toisen kerran Luken porraskäytävään.

Viikonloppuja, mukavia!

t. Tyyne, onneksi tallessa kuin penikat taivaassa

Torstai on toivoa täynnä...

...siitä, että jotakin edes tapahtuisi. Ja tapahtuihan sitä; meillä kävi vieraita. :) Armia ne mukamas vissiin tulivat pääasiassa katsomaan, mutta minä olen ihan satasen varma, että se perimmäinen syy olin minä, ihan varmasti! Eivät vain viiti tunnustaa, että minut halusivat nähdä. ;) Se toinen täti meinasi pistää minut laukkuunsa lähtiessään, niin kyllähän sekin jo todistaa kylästelyn todellisen syyn. Että turhaan Armi siinä tallustelet kirsu taivasta kohti ja ylpeilet vieraillasi, minä ainakin tiedän totuuden vierailun syystä.

Armikin sai nyt suomalaisen rekkarinumeron lopultakin. Silläkin se tuossa leveilee, kun on mukamas saanut mielestään niin hienon leiman Kennelliitosta unkarilaisiin papereihinsa. Mokomakin pikku pöyhkeilijä...

Iskä on vähän hassu.. Se päivällä katseli, että mikähän pehmolelu se on Armilla suussa, kun niin kauheasti touhuaa. Mutta minähän se, Tyyne itse! Minä mikään pehmolelu ole, vaikka välillä lelukorissa tirsotankin.

Ette arvaa mitä Armi teki tänään, kun oli iltavilli käynnissä! =:o Olen vieläkin ihan järkyttynyt.. Tuossa juostiin rallia olohuoneesta keittiöön perämopsia, ja kun Armi sai minut kiinni, niin se mokoma hyppäsi minun selkääni ja alkoi nylkyttämään! Hyi Armi, en minä ole niitä tyttöjä! Äiskäkin katseli ihan ihmeissään ja tuumasi, että taitaa Armilla mormoonit jyllätä. Mitähän ne sellaiset mormoonit edes on, jotka aivan yhtä-äkkiä alkaa jylläileen? (Hömölö Tyyne, hormonit eikä mormoonit - Armin huom.) No mormoonit tai hormoonit, kuulostaa ihan samalta.

Hei muuten, kasvattaja-Minna ja Esko ovat saaneet kennelsivujen lisäksi kotisivut maatilalleen, http://www.hukkala.fi/ Käykääpäs vilkaisemassa. Siellä harrastuksissa on minunkin kuva velupoikieni kanssa. Terveisiä vain sinne Hukkalaan, mukavan näköiset sivut oli, käytiin mamman kanssa yhdessä katsomassa. Ja hienoja kuvia Minna on sivuilleen napsinut.

Masa-veljeltäkin tuli Rovaniemeltä terkkusia. Hyvin kuulostaa Joulupukin maassakin pyyhkivän. En minä vaan uskaltaisi asua niin lähellä Joulupukkia! Eihän siinä rohkenisi edes tekemään yhtään pieniä mopsi-ilkeyksiä, kun aina saisi pelätä, että tontut kurkkii ikkunoista eikä sitten jouluna tipu lahjan lahjaa.. Paljon turvallisempaa asustella täällä vähän kauempana Pukista.

Unille mars! Vasen, vasen, vasen kaks kolme... Mamman kainalopaikka on vielä vapaana.

t. Tyyne, kainaloinen

Arkista aherrusta

Heippahei!

Ensin muutamalla sanalla sunnuntaista. Olihan meillä hulinaa ja huisketta, kun Mämmi ja Mutti tulivat kylään ja jäivät sitten vähäksi aikaa tänne hoitoon. Sitten tuli vielä Sulo-pappakin käymään (Sulo on Miina-mummun aviomies ja siis minun isoisäni). Sulo-parka oli ihan ihmeissään, kun sen kirsuun tuoksahti täällä Ihana Nainen ja ympärillä pyörii viisi kutakuinkin aikuista mopsityttöä ja minärääpäle, ja Sulo ei tiennyt, kuka se niin hyvälle tuoksahtaa.. Vaan sitten, kun Sulo oli nuuskutellut joka tytön värkin ja bongannut Armin juoksun, niin Sulo rakastui suorastaan tulenpalavasti Armiin! Siinä unohtui samantien ikuiset lemmen valat, jotka Sulo Miinalle vannoi kesällä 2005... Vaan ei näytä tuo Miina-mummu olevan mustasukkaista sorttia ensinkään. ;) Kiitoksia käynnistä Mämmille, Mutille ja Piipaalle sekä Sulolle ja Marille! :)

Iskäkin kotiutui maanantaina Pietarin reissultaan. Vaan siltä oli matkan varrella hukkunut äiskän tuliais-Tobleronet ja sehän se aiheutti suurta mielipahaa kotiin palattua. Mutta pääasia, että iskä tuli täysissä ruumiin ja sielun voimissa takaisin.

Nyt on ollut vähän tapahtumaköyhä alkuviikko, kun nää porukat vain töissä kulkee, eikä iltasella tapahdu mitään erikoista. Elämä on sellaista tavallista arkista aherrusta. Me vain Armin kanssa pelaillaan, välillä Sallinkin kanssa vähäsen. En ole jaksanut nyt järjestää mitään ylimääräistä ohjelmaakaan mammalle. Vähän säälin sitä, kun se viikot raataa töissä, niin yritän omalta osaltani päästää sitä helpommalla.

Armi esitteli tänään uusimman sirkustemppunsa. Armi jyrsi sohvalla siankorvaa äiskän takana, kun äiskä katteli telkkua. Minä makoilin sohvan jalkopäässä kyttäilemässä Armin possunkorvaa. Armi ei vissiin oikein tykännyt, kun tuijotin intensiivisesti Armin herkkua ja Armi alkoikin kääntymään pympsä minuun päin, sohvan selkänojan kautta... Kääntyminen jäi vähän niin kuin puolitiehen ja Armi jyrsi tovin aikaa siankorvaansa pylly pystyssä takajalat sohvan selkänojalla ennen kuin keikahti sitten peräpää minuun päin, etten pääse tuijottelemaan. Hassu unkarilainen tanssiva sirkuskoira. ;)

Vaan nyt me lähdetään köllöttelemään yöunia. Hyvää yötä ja kauniita mopsiunia!

Tyy-ne

Äiskällä ei ole yhtään huumorintajua...

Heipparallaa!

Äiskällä oli toissa päivänä siivouspäivä. Se luutus lattiat, kun täällä kuulemma näytti ihan järkyttävältä, kun pitkin lattioita on minun pissaläikkiä ja Armin veritippoja. :o Kohta kuulemma tulee joku A-studion porukka tekemään dokumenttia, jos ei vähän koiteta pitää siivoa yllä, semmosta siistimpää siivoa. Mehän nukumme edelleen olohuoneen lattialla, niin kauan kunnes minä osaan tulla turvallisesti sängystä alas. Äiskä kokosi meidän vuoteen pois lattialta siivouksen ajaksi ja illalla, kun se alkoi tekemään meille petiä, niin minäpäs järjestinkin äipälle vähän ylimääräistä ohjelmaa... Äiskä oli laittanut patjalle puhtaan petarin ja lakanan, ja meni hakemaan peittoja ja tyynyjä, niin minäpäs kipitinkin liukkaasti sinne pedatulle pedille ja nakkasin pikku pissat siihen. Ai että oli mukava tirauttaa puhtaisiin vuodevaatteisiin! No äiskähän siitä saamaan hepulit ja ottamaan lukua... Vielä hetki sitten puhtaat petivaatteet lensi vauhdilla pesukoneeseen ja tilalle tuli uudet. Ja jostain kumman syystä minua toimitettiin koko ajan pois siitä vuoteeltamme... Tuossa äiskän huumorintajussa olisi kyllä vähän toivomisen varaa. Minusta kun tuo oli niin hupaisa iltaohjelma perjantai-illan piristykseksi.

Eilinen oli vähän väsypäivä. Minä kun pääsin eilen isojen tyttöjen kanssa jokaiselle reissulle mukaan ulkoilemaan, niin se tuo ulkoilma niin vätystää, että tämähän vain kuorsasi sitten, kun oltiin sisällä. Oli meillä Armin kanssa tietysti sitten iltavilli. Juostiin sohvaa ympäri, sitten olohuoneesta keittiöön ja takaisin. Välillä painittiinkin.

Minäpäs olen askarrellutkin! Huomasin tuossa, että ruokailuryhmän tuolien poikkipuihin on Miina-mummu jättänyt hampaanjälkensä pikkutyttönä, niin sitten aloin minäkin siihen viereen askartelemaan omia puumerkkejäni. Tässäkin törmätään siihen mamman huumorintajuttomuuteen; aina kun se saa minut askartelusta kiinni, se on työntämässä suuhuni jotain tylsää puruluuta, että pure tuota. Enhän! Tuolin pienaa on paljon mukavampi narskuttaa! Sitten minä askartelen aina välillä tuolla tietsikkapöydän alla pahvilaatikon kanssa. Katsokaapas kuinka komean reiän olen jo saanut nurkkaan aikaiseksi! Siinä on vissiin iskän Kärppä-toimisto tuossa laatikossa...

Tänä aamuna tuli TAAS tissi-ikävä.... *syvä huokaus* Terveisiä vain Guinevere-äidille, tissejä on iksu! :( Piti mennä taas Miina-mummun tisuille, mutta ei sieltä vieläkään tullut mitään. Kummat tissit! Ovat vissiin vain koristeina...

Tänään on kuulemma se päivä, kun pakataan kaikki joulukoristeet ja -valot varastoon. Harmi, minusta kun on ollut niin mukava katsella kuusen valoja ja kynttelikköjä ikkunoissa. Mutta ne haetaan kuulemma sitten takaisin, kun minä olen jo iso tyttö, yli vuoden vanha. Siihen taitaa kyllä olla iäisyys aikaa... Sanovat kuulemma, että hyvä Tuomas joulun tuopi ja paha Nuutti poies viepi. Ja tänään on se Nuutin päivä. Nuutista minulla onkin yksi tarina... Äiskä on kertonut, että aikoinaan, kun se alkoi haaveilla mopsista, niin se halusi poikamopsin ja sille olisi tullut nimeksi Nuutti. No tänä päivänäkään sitä Nuutti-mopsia ei ole tullut (eikä kuulemma uroksia tähän huusholliin tulekaan). Niin äiskä oli miettinyt, että jos se laittaisi minulle nimeksi Nuutin. =:o Mitä se haittaisi, vaikka olenkin tyttö?? (No minua olisi kyllä haitannut...) Onneksi minusta tuli kuitenkin Tyyne. Mutta Armistakin on kuulemma meinannut tulla Keijo, kertoi Armin äiti. Niinpä Armia välillä puhutellaankin Kekeksi ja Keijo-Armikiksi. :)

Mämmi, Mutti ja Piipaa tulevat tänään kylään. Kiva kiva! :) Iskäkin on kuulemma hengissä siellä Pietarissa, huomenna se tuleekin kotia. Että vieraita ja iskää odotellessa, kuulumisiin!

Tyyne, työteliäs ja humoristinen askartelija

Olihan jänskä päivä!

Tää on ihan seis kuin seinäkello! On ollut niin huisin jännä ja rankka päivä pienelle mossulle. Mutta seis ovat nuo muutkin, Armi, Salli ja Miina, kun kuorsaavat kilpaa sohvalla!

Aamulla me nukuttiin piiiiiiiiiiiiitkään, kun mammalla ei ollut aamuherätystä. Oli vissiin vähän kertynyt univelkoja, kun posoteltiin yhtä kyytiä liki kymmentuntinen yö, jopa minä ja Armikin. Sitten alkoikin aamuhärdellit; ulkonakäymiset (minäkin pääsin taas isojen tyttöjen mukaan!) ja aamuruokailut sun muut. Hyvä, että ehdin vähän leikkiä ja ottaa pienet tirsat ruoan päälle, niin jo oltiin taas menossa... Mamma pakkasi meille kaikille takit päälle, vaikka ulkona on suojasää. Olin vähän ihmeissäni, että mikähän se nyt on homman nimi, kun isotkin puetaan, mutta selvisihän se sitten. Minulle oli varattu rokotusaika! Toiset pääsivät mukaan ookaamaan, mutta joutuisivat odottamaan autossa sen aikaa, kun minä olen lääkärissä. Auts, nytkö minä sitten saan ne tuhkarokot ja vesirokot ja vihurirokot ja tulirokot ja kaikenmaailman tuperkkelit! Mutta sitten selvisikin, ettei ne rokot tarkoita noita, vaan minulle pistettiin vain yksi piikki niskaan ja siinä piikissä oli vastustuskykyä penikkatautia, parvoa ja kennelyskää vastaan. Ja minä olin reipas! En itkenyt yhtään. :)) Ja Minna-lääkärillä oli niin hyvät herkut pöydässä, että en minä mokomaa piikkiä edes ehtinyt huomata. Ja koska olin niin reipas, niin sain lääkäristä tarran rekkariini. :)) Lapset ruukaa saada tarroja lääkäritädeiltä, niih.

Hyvän nimen ovat nuo äiskä ja iskä mulle valinneet. Minna-lääkärikin tuumasi heti minut nähtyään, että Tyyne on ihan Tyynen näköinen. :) Ja arvaatteko mitä?? Nyt kun minulla on ne rokot, niin pääsen parin viikon päästä pentukerhoon sinne eläinlääkäriasemalle. Saan kuulemma siellä sitten leikkiä muiden ikätoverieni kanssa. Tuntuu, etten malta edes odottaa, että minusta tulee reipas kerholainen.

Sitten, kun palattiin lääkäristä, niin pysähdyttiin koirapuistossa. Olipa hyvä, että isoilla tytöilläkin oli takit päällä, kun satoi märkää inhottavaa räntää. Muuten siellä olisi tullut uitettuja mopseja.

Lopulta päästiin sitten vähän tirsottamaan, kun palattiin kotia ja mamma häipyi askarteluhuoneeseen hiomaan pentulaatikon osia. Värkkää kuulemma semmoista siellä. Sielläpähän värkkäilköön, saatiinpahan nukkua rauhassa päikkärit, kun ei ollut meitä tuossa vähään aikaan häiritsemässä. Sitten se mamma palasikin sieltä puolisokeana silmälasit vuorattuna hiontapölyllä. Melkein seiniin törmäili, kun tuli kotiin. Olisi vaan ottanut töistä lainaan ne suojalasit, joita oli siellä viikolla hypistellyt. Mutta nyt on kuulemma mielekkäämpi vaihe jo menossa, osien lakkaus, kertoi mamma.

Illalla tuli sitten Tepa-täti käymään kylässä. Ja vauvoillehan ruukataan tuoda lahjoja, kun tullaan ekaa kertaa katsomaan ja niinpä Tepakin toi minulle paketin. Siinä paketissa oli aivan ihana pieni punainen huivi, jossa on tassunkuvia. Vähänkö se passaa minulle kuin hajuvesi lihapullille! :)) Kiitoksia vain lahjasta!

Mulla ei muuten ole enää noin pitkät kynnet kuin tuossa kuvassa, kun Teppis-täti ystävällisesti piti minua sylissä mamman leikatessa kynsiäni. Muilla tytöillä ei ollut tänään manikyyripäivä, saavat kuulemma odotella sitä, että iskä tulee kotiin.

Vaan nyt iltapissalle ja yöunosille! Mukavat viikonloput kaikille faneilleni!

Idolinne Tyyne

Pompoti, pompoti, portaita ylös...

Pomps!

Tää täällä taas, leikkien välissä rupattelemassa.

Äiskä meinasi eilen illalla, että me riehutaan Armin kanssa niin, että meille tulee vielä häätö. Tarkoittikohan se niin kuin minua ja Armia, jäi vähän epäselväksi.. Miten niin ei saa illalla yhdentoista jälkeen juosta rallia pitkin huushollia, ottaa eteisen toisesta päästä oikein mallikelpoiset liu'ut kohti porraskäytävän ovea ja kajahtaa rinta rinnan täydessä vauhdissa ovea vasten TÖMPS!?? Ei ymmärrä, ei... Samanlaisia tömpsäyksiä kävi, kun juostiin Armin kanssa olohuoneesta keittiöön eikä vauhdissa ehditty tehdä sitä 90 asteen käännöstä keittiöön ennen ulko-ovea.. Mutta hauskaa oli, vaikka kuinka mamma yritti meitä toppuutella!

Tänään pääsin isojen tyttöjen kanssa ulos, jee! *hillitöntä Tyyne-tuuletusta* Ja pääsen kuulemma viimeisellä iltapissareissullakin, kun kuulemma niin mekastan täällä sisällä, kun jään yksin. Iskä se lähti eilen Pietariin, niin että ollaan mamman kanssa keskenään kotona ja kyllä kai te ymmärrätte, miten tympii, kun jää yksin sisälle toisten mennessä ulos?? Tottahan minä huudan ulko-ovella, että "Mamma ja mopsit, heti takasten, Tyynellä on ikävä!" Kas kun me mopsit ollaan seurakoiria, niin kyllähän meillä pitäisi olla seuraa koko ajan. Ja kissaa ei sitten lasketa, siitä kun ei ole minulle mitään iloa, se kun vain nukkuu alvariinsa.. Elikkä lopputulema on, että iltakymmenen jälkeen ja ennen aamuseitsemää minun ei tarvii olla yksin sisällä, kun toiset lähtee ulos (päivällä ei kuulemma haittaa, jos vähän mekastaakin, elikkä taidanpa alkaa mekastamaan silloin vähän enemmän...) Älkää kertoko mammalle, mutta sehän siinä yksin möykkäämisessä on ollutkin takaa-ajatuksena, että pääsisin isojen tyttöjen mukaan ulos... ;))

Niin, päivällä, kun tultiin sitten sieltä ulkoilureissulta, niin mamma katsoi ihan hoomoilasena minua, kun pompsottelin toisten tyttöjen perässä portaat ylös kotiin. =:o No täytyyhän 12-viikkoisen mopsilapsen osata nyt jo portaat kulkea! Eihän se nyt ole temppu eikä mikään, sellaisia tasajalkajänishyppyjä POMPS, POMPS, POMPS, niin kauan kuin portaita vain riittää. Piis öv keik! On ne portaat kyllä oikeasti vähän pelottavat; liukkaat, avonaiset kierreportaat... Mutta minähän olen reippaistakin reippain piskuinen mopsityttö ja kohtaan kaikki uudet haasteet avoimin mielin.

Semmottiis tällä kertaa. Me jatketaan Armin kanssa tämän huushollin vireystason ylläpitoa.

Tyyne-typsykkä

Elämä se on kuin leikkiä vaan!

Mopsis vain!

Ei ole ehtinyt kirjoittelemaankaan, kun elämä on nyt niin kiireistä tuon Armi-kamusen kanssa. Voi että me ollaan leikitty! Välillä syödään, taas leikitään, pikkuisen tirsotetaan ja taas leikitään. Kivaa, kivaa, kivaa! Mammakin tykkää, kun me nukutaan sitten yöt kuin pienet porsaat, ihan aamuun asti. :)) Ei tarvi mammankaan silmät ristissä herätä aamulla töihin sen takia, että Tyyne Touhukas on keskellä yötä sängyssä kuuhkassut. ;) Aikamoinen väsytysteknikko tuo Armi!

Mamma väittää, että minusta on tullut oikea röyhkimys. Ei minusta siinä ole mitään röyhkeää, jos vien Armilta luun suusta, eihän?? Eri asia, jos löisin Armille kerralla luun kurkkuun! Se se vasta röyhkiätä oliskin!

Eipä ole mamma saanut meistä juuri kuviakaan napsittua, kun meno on niin vallatonta, että kuvissa näkyy vain korkeintaan suorana viipottava mopsin donitsi, kun juostaan Armin kanssa huushollia ympäri peräkanaa, tai paremminkin perämopsia. No sai se sitten loppussakin otettua tuollaisia kuvia, kun kiusaan luuta syövää Armia. Vaan mitäs tulee syömään sitä minun sänkyyni! Salli on erotuomarina tuossa yhdessä kuvassa, katsoo päältä, etten hirveästi Armia rääkkää. Sitten leikkien päälle me nukkua tussotetaan kylki kyljessä samaisella pedillä. On siinä niin mukavan lämmintä Armi-ystävän kyljessä. Kyllä pikkumopsin nyt kelpaa! :)

Touhujen välissä terkkusin

Touhu-Tyyne

Kotona ollaan!

Se on moro ja silleesti!

Vaan venähtipä meidän reissumme koko viikonlopun pituiseksi! Tänään iltapäivällä vasta kotiuduttiin. Mamma kävi eilen lauantaina Kajaanissa näyttelyssä Miinan, Miska-enon, Mutti-sokeriserkun ja Armi-kamun kanssa. Armi oli ollut ROP-pentu. Mutti ja Miska olivat saaneet sinisen nauhan eli H:n, Miina-mummu punaisen eli EH:n. Oli kuulemma ollut mukava reissu. Äiskä huuteleekin tuolta, että esittäisin tässä Sarille lämpimät kiitokset reissuseurasta ja kyydistä.

Minä ja Salli olimme näyttelyreissun ajan Mämmin luona hoidossa, kiitoksia Mämmille, Piipaalle ja Janille! Mukavaa oli! :) Äiskä, Miina ja Mutti kotiutuivat iltamyöhäsellä, Armikin oli niiden mukana. Ja sitten kävi sellainen onneton sattuma, että meidän piti jäädä vielä yhdeksi yöksi Piipaan luokse, mutta nou hätä, hyvänä siellä pidettiin. ;) Kiitos kaikesta!

Vaan nyt se minulla riemu repes! Armilla alkoi juoksu, se tarkoittaa kuulemma, että Armista on tullut Nainen (mitä SE sitten tarkoittaneekaan... ymmärrän kuulemma isona tyttönä). Niinpä Armi tuli sitten meille juoksulomalle, koska Riku alkoi olla jo luvattoman rakastunut Armiin ja kohta olisi varmasti ollut Iirokin kosioretkellänsä.. Voi pojat, Armi on meillä varmaan kolmisen viikkoa, ja me saamme Armin kanssa pelata joka päivä yhdessä! Vähänkö kivaa. :)) Ainoa asia, mikä minua huolettaa, on se, että missähän Armi nukkuu? Meillä kun on oma nukkumajärjestyksemme tuossa minun ja mamman pedillä olohuoneen lattialla. Juu, se on tehty siihen ihan minua varten, mutta kummasti siihen on hiippaillut nukkumaan koko porukka iskää vaille. Mamma kun nukkuu seljällänsä, niin minä nukun mamman tyynyllä pään vasemmalla puolella, Salli toisella puolen päätä tyynyllä, Miina jalkopäässä ja Jesse-kissa rinnan päällä. Mihin siinä Armi-parka sopii?? No sen näkee sitten illalla.

Tämä tällä kertaa, vetäydyn kauneusunille, kun tuollainen reissuviikonloppu niin väsyttää. *haukoti*

Tyyne, Armin paras kaveri :)

Jk. Uskollisille faneilleni Fonterolle ja Anterolle pikkumopsipusuja ja lämpimiä terkkusia ;) Ja se "mäyräkoira" on ajoilta, kun mamma kuvankäsittelyohjelmaa opetteli käyttämään... Siitä piti tulla kuulemma Milla-mopsin 10-vuotissynttäri-ilmoitus Mopsilehteen. Vaan kun siitä kuvasta tuli noin pitkä, niin siinähän olisi käynyt niin, että Millan takapää olisi ollut etusivulla ja etupää takasivulla ja koko Milla muuten pitkin Mopsilehteä.... Hiuksiaan raastaen mamma oli sitten kuulemma saanut väkerrettyä uuden Milla-kuvan ja synttäri-ilmoituksen lehteen.

Ja synttäreistä puheen ollen: ONNEA ANNELLE 30-VUOTISPÄIVÄNÄ! :))

Kamat kasaan ja menoksi!

Pikamoi!

Hirveä pakkaushärdelli täällä! Mamma juoksee suuna päänä ja yrittää muistaa, mitä kaikkea pitää ottaa matkaan... Se on pakannut jo repun, korin, yhden muovikassin... Voisi luulla, että se on vähintäänkin viikoksi reissuun lähdössä. Mutta ei, se lähtee vain yökylään ja sitten näyttelyreissulle Kajaaniin. Huomenna Armin äiti tulee meille, pakataan auto ja kaikki koirat, haetaan Miska-eno ja sitten ajellaan Mämmin ja Mutin luo. Me jäädään kuulemma sinne yöksi ja mamma lähtee sitten lauantaiaamuna sieltä Kajaaniin Miinan ja Miskan kanssa. Minä ja Salli jäädään Mämmilään hoitoon, kun iskäkin lähtee lauantaina Lahteen katsomaan lätkämatsia.

Eli meitsi ei ole linjoilla sitten ennen lauantai-iltaa, mutta yrittäkää pärjätä siihen saakka ilman Tyynen tarinoita. ;) Sitten minulla onkin kerrottavanani Miinan, Miskan, Mutin ja Armin näyttelykuulumisia. Minä olen vielä kuulemma liian pieni lähtemään mukaan, mutta mamma on luvannut, jotta jahka täytän viisi kuukautta, niin sitten pääsen minäkin messiin.

Sitä odotellessa

Tyyne, pakaasien keskeltä

Isot tytöt on yksin kotona

Keskiviikkoiltaa! Yökyöpeli-Tyynehän se täällä taas. :)

Äiskällä loppui sitten äippäloma ja meni töihin taas tänään 2.1. Hirveä itku ja parkuhan se oli aamulla työnä, kun äiskä lähti, mutta onneksi iskä jäi vielä kotiin ja meni töihin vasta myöhemmin. Mutta minä olin sitten oikein reippaana Miinan ja Sallin kanssa monta tuntia yksin kotona eikä meillä ollut mitään hätää. Pissat kävin lirauttamassa mamman vuoteeseen, mutta se nyt on pientä. ;) Ei meidän onneksi yleensä tarvitse olla keskenään kuin max 7 tuntia päivässä, joten oikein hyvin pärjätään.

Eilen uudenvuodenpäivänä kävimme siis kylästelemässä Inka-tädin ja hänen mopsiensa Miinan, Lissun ja Daikun luona. Armi ja Armin äiskä olivat myös siellä. Voi että me taas pelattiin Armin kanssa! :) Oli TOSI kivaa! Ja sitten, kun Armi lähti vähän aikaisemmin kotiin kuin me, niin sitten me vähän pelailtiin Daikunkin kanssa. Kun tulimme illalla kotiin, niin minä olin niin rättipoikkiväsyirtikatki, että kun sain iltaruoan, niin kaaduin saman tien omaan petiini kuorsaamaan. Sitten, kun mamma alkoi nukkumaan, niin kömmin mamman polvitaipeeseen peiton alle nukkumaan ja nukuin siinä ihan koko yön. Mamma oli niin kiitollinen Armille, kun Armi oli väsyttänyt minut ja mamma sai nukkua minulta koko yön rauhassa, että mamma laittoi Armille aamulla oikein kiitostekstarin. ;) Höperö mamma.. Minusta kun on oikein kivaa herättää äiskä keskellä yötä nipistelemällä korvalehdistä ja puremalla nenästä. Äiskä on oikea hapannaama, kun ei mokomaa hauskuutta ymmärrä! Äiskän korvia on hauska puraista, kun sillä on sellaiset roikkuvat korvikset, sellaiset mopsit. Ihan niin kuin puraisisi oikeaa mopsia donitsin päästä.

Mämmi ja Mutti kylästelivät sitten tänä iltana ja sitten minä pelasin Mutin kanssa. Ja hauskaa oli! En olekaan aikaisemmin tavannut Mämmiä ja Muttia, vain heidän äiskänsä, joka oli mammalla kaverina minua Vieremältä hakemassa. Mämmikin on minun tätini niin kuin Salli, siis Sallin ja Kinkku-äitini sisko. Mutti on sitten sellainen sokeriserkku, joka kuulemma menee sitten isona naimisiin minun enoni kanssa. Huh, tämä on niin kuin Kauniissa ja rohkeissa, että piiri pieni pyörii ja naidaan ristiin ja rastiin! Juu, me mamman kanssa aina katsotaan niitä Kaneksia, siitä tiedän. Mutta itku tuli ihan silmään, kun Darla kuoli, nyyh...

Aiheeseen palatakseni, äiskä olisi halunnut meistä mopsitytöistä sellaisen kimppapotretin sohvalla. Joopa, saahan sitä haluta.. Sitä saa haluta vaikka kuun taivaalta, mutta aina ei saa kaikkea, mitä haluaa. Tässäpä kuvaustuokion tuloksia.

Tuo on Mutti, kun esittelee sirkustemppujaan.

Että semmosia kuvia. Pääsääntöisesti me ollaan noissa kuvissa siinä järjestyksessä, että vasemmalta lukien Mämmi, Mutti, Salli ja Miina, ja minä sitten aina siellä jossakin välissä.

Ai niin, kuvaussessiot loppuivat sitten vähän nolosti... Mämmin ja Mutin äiskä sanoi vahingossa sellaisen yhden taikasanan.. Kyseli, että olisikohan sitä mummolassa tänään kynsienleikkuupalvelua. Ja silloin otti Mämmi ja lähti! Mämmi teki kaikkensa piiloutuakseen pöydän alle ja sohvan taakse, mutta niinpä ne äiskä ja iskä kuitenkin leikkasivat Mämmin ja Mutin kynnet. Palkaksi tytöt saivat piparin palaset. Meillä itsellämme oli manikyyripäivä eilen.

Ensi yö nukutaan varmasti taas äiskän kanssa viekuttain kuin tukit. Äiskäkin saa nukkua puhtaissa lakanoissa, kiitos minun. ;)

Hyvää yötä ja kauniita mopsiunia

toivottaa Tyy-ne

Jk. Tuo äiskä ei muuten meinaa pysyä nahoissaan, kun se eilen kuuli päässeensä kasvattajajatkokurssille. Hmmhhhh.... mikähän se sellainenkin kurssi oikein on?? Kuulemma se jotenkin liittyy meihin koir.. mopseihin siis. Kasvattaja.. kasvattaja.... hmmm... tarkoittanee, että se oppii siellä kasvattamaan meidät oikein isoiksi? Ja jatkokurssi... jatko... njaa... jatko.... Sen täytyy kyllä tarkoittaa lisää pituutta eli jatketta.. Elikkä se varmaan alkaa kasvattamaan meistä mäyräkoiria! Tyyliin näin:

Kurssin tarkoitus selvinnee sitten tammikuun lopussa, kunhan mamma sen kurssin käy. Niin ja Minna-kasvattajakin on sinne päässyt, joten sinne ne mammat sitten lähtee yhdessä opiskelemaan. Näinköhän siitä opiskelusta sitten tuolla porukalla mitään tulee... ;)

miettii Tyy-ne