Pelastakaa Pikku-Tyyne!

Huoh.... Hyvät ystävät, huomaatteko tästä kuvasta millainen vääryys minua on tänään kohdannut?? Juu ei, en tarkoita sitä, että Salli on vallannut minun nukkumapaikkani, en...



No katsokaas sitten tätä lähikuvaa, joko huomaatte? Meitsi on tuossa niin surullisen näköinenkin ja kyllä onkin aihetta surra ja masentua!

Ai huomasitte? No hyvä. Tai ei siis yhtään hyvä... Siis mitä ihmettä varten laitetaan pienelle mopsille kaulaan tuollainen nahkainen panta?? Minulla on kahdet kivat valjaat, niin minulle pannaan panta kaulaan! Ai että se ahistaa ja kutittaa ja vaivaa... Eikä panta kaulassa voi edes pissiä, höh! Mää tahdon valjaat, ihanat keltaiset Sulo-papalta perityt valjaat! *kiukuttelua*

Itseasiassa, tää pantajuttu ei oo ees äipän hulluja keksintöjä. Tästä kamalasta kohtalostani saan kiittää Rosedale-kennelin Annea, että kiitosta vaan sinne Vantaan suuntaan, pöh.... Anne oli kertonut äiskälle, että Iita-mopsi pitää kotona pantaa kaulassa, kun muutoin ulkoilee valjaissa. Ja tämä sen takia, että ei ole sitten ongelmia pannan kanssa, kun alkaa näyttelyura. No äiskähän sai siitä sitten ihan kuningasajatuksen, että minäkin tarvin samasta syystä pannan kaulaan! PÖH! Eihän minulla ollut mitään ongelmia Paltamon mätsärissäkään pääsiäismaanantaina... Niin iloisesti hypin ja pompin näyttelyhihnan toisessa päässä ja tilaisuuden tullen karkasin pannasta kehään, mutta kun halusin vaan näytille... Äiskä vois ihan keskenään opetella noita näyttelyjutskia eikä sekoittaa meitä mopseja niihin kuvioihin. Näyttelis vaan itteään, siinä kun onkin mitä näytellä, ainakin noin pinta-alallisesti..

Että tällanen vääryys minua on nyt kohdannut ja Herra Presidentti voisi perustaa kyllä kansalaisliikkeen teemalla "Pelastakaa Pikku-Tyyne kaulapannalta". Ai niin, mutta se Pressakin lomastelee siellä Harjavallassa.. ja Anterokin.. *kaipaava huokaus*

Ei kai tässä auta kuin jatkaa masistelua panta kaulassa, huoh... Ai niin, tuohon äiskään iski varmaan dementia tänään... Se antoi Miina-mammalle mun pentunappuloita. Meinaakohan se, että Miina taantuu vielä pennuksi, jos sille syöttää vauvanapua? Tänään pikkumitallisen, huomenna kaks pikkumitallista, seuraavana päivänä kolme... Ja sitten kuulema jonkun ajan päästä vain pentunapua, ei aikuisten ruokaa olleskaan. Voi elämä, multa viedään vapauden lisäksi ruuatkin! Oi, kyllä elämä osaa olla kurjaa.... Palaisi edes se Antero linjoille piristämään minua..

t. Tyy-ne, pannan orja