maanantai 14. huhtikuuta 2008

Kun huonekalut vankilaan joutuivat...

Maanantaita!

Tää on ihme huusholli, tää on kummallinen... Silloin, kun minä muutin meille kotiin, niin mamma vangitsi tietsikat (kuulemma lähinnä niiden johdot) kompostikehikoilla, höh... Miksikähän?? Ikuna en ole yhtään johtoa yrittänytkään puraista! No nyt mamma sitten päästi lopultakin tietsikat vapauteen, mutta mitä tapahtuu sitten....?? Se vangitsi meidän muut huonekalut! Se on vanginnut meidän sohvat ja parisängyn. :o Minä ajattelinkin perustaa bändin, Tyyne-tyttö ja Nykyisyyden Vangit. Siihen bändiin kuuluis minun lisäksi kolmen hengen sohva, kahden hengen sohva ja parisänky. Kattokaa nyt tuota sohvaparkaa kuin se on orvon näkönen vankilassaan... :( Eikä mekään päästä sitä lämmittämään.


Muutenkin tuo äiskä on alkanut hirveästi hössäämään ja huolehtimaan. Silloin kun me jäädään keskenämme kotio, niin se erottaa meidät, kuvitelkaa EROTTAA!! =:o Minut ja Sallin se jättää olohuoneeseen portin taa. Miina ja Jesse-kissa ovat sitten tuolla keittiö-eteinen-makkari-osastolla. Jotain se höpöttää, että kaikki nää varotoimet olis siksi, ettei satu mitään vahinkoa. Mutta kun mää kattelen tuota Miina-mamman pyöristyvää vatsaa ja kasvavia tisuja, niin kyllä mää vaan luulen, että siinä on jo sattunu sen sortin "vahinko", ettei paremmasta väliä. ;))

Ei tuo huonekalujen vankeus kuulemma kestä kuin vähän toista kuukautta, sitten pääsevät taas vapauteen, sopivasti kesää vasten. :)

t. Tyy-ne, kaikkien huonekalujen puolesta

Jk. Anterolle on pakko lähettää maanantaisuukkoja. *SMACK*

t. Tyy-ne, Anteron Oma

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tyyne, onneks tietsikat on "vapaata riistaa", et ainaski me päästään harrastaa tätä virtuaalirakkautta.

Meil muute kans on tollasta vankilaverkkoo, mut meil se on käytös mökillä, ku Äiskä ei usko meen mökkipaikkauskollisuuteen, pöh, miten se ny silleen...

Tieks muute mitä. Mä täyrän ens viikolla kokonaista yks vuotta ja toi veli Fontero koittaa mua ny laittaa ojennukseen. Mahtaaks tää tarkottaa, et mä oon niinku mies?

Mut olin tai en, ni sä oot Tyyne aina mun haniböö ykkönen, et siin ei oo sit kellään nenän koputtamista.

Pusuterveisin Antero, Tyynen oma mussukka