Kyllä olis kirveellä töitä!

Onhan sitä taas kauhiasti huiskittu hommia tännään! =:o Aamupäivä me Iineksen kans huiskittiin semmosia juoksemishommia tuolla pitkin pihhaa ja ai että oli rankkaa, mutta mukavaa! Iltapäivällä lähettiin sitte äiskän kans rantteelle halakohommiin. Ja kyllä siellä oliki kirveellä töitä! Vaikka suurimman homman siellä tekkeeki halontekokone. Tottahan minun, presidentinkanslian kansliahengettären, täytyy olla siellä päällekattomassa, ettei tuo äiskä telo itteesä ja meiän ruokahuoltoon ja hoitoon tuu silleesti sitte katkosta tai ees vähästäkää vajetta. Elikkä mää olin siellä niin ku ylimmäisenä halontekomestarinnana. ;) Ja se se on kuulkaa kauhiaa, kun mamma ottaa sen kirveen kätteen! Sitä ei kyllä uskalla kattoa pieni Erkkikää, Tyynestä nyt puhumattakaa.. Soon joskus aikasemmassa elämässä halakoja tehessä pätkässy kumpaanki nokialaiseen kirveellä viillot niin, että niistä on toistakymmentä vuotta menny satteella vesi sissään. Nyt sillä on melkiistä tuliterävät Otsot, alakukesästä ostetut, ja ai että mää pelekään niitten Otso-parkojen puolesta, kun mamma tarraa kirveeseen kii...

Vaan sattupa siellä rantteella vähän haavereitaki, ei kylläkään Otsoille.. Ensinnäki, kun siellä tutkiskelin paikkoja, niin jäinpähä liiterin alle semmoseen kolloon, etten päässy sieltä pois! (Oisin mää päässy sieltä takakautta, mutta mää vaan vähä passautin tuolla äiskällä..) No äiskä siirtelemmään kiviä eestä pois, että Tyyne mahtuu ryömimään pois liiterin alta. Hyvä palavelu täällä. ;) No, tästä episodista kun oli selevitty, niin kohta tulin köllöttelemmään sinne liiteriin, missä äiskä niitä halakoja teki. Kattoin päälle, että se ei paukase niihin Otsoihin... Vaan oli vähän hankala katella, kun vasempaan silimään oli sattunu joku. Liekö menny sahanpurua tai muuta roskaa, en tiiä, mutta sirrittään sillä piti alakaa ja katella vain oikialla simmulla niin ku toispuoleisesti. Äiskä pitämään taukoa halakohommista ja kerräämään meitä koiruuksia sisälle. Sitte perustettiin hoivaosasto tuonne meiän kamariin ja äiskä huuhteli mun silimän ja laitto varalta silimätippoja. Ei kuiteskaa niitä papan, vaan siitä viereisestä pullosta mopsin silimätippoja. ;)

Näin pahasti mua siristytti. :( Olispa ees Antero hoitamassa... *huokaus* Vaan kun ei oo Anteroo, niin sitte piti hoitaa itte ittiäni.

Äiskä määräsi mulle vuojelepoa ja saikkua, jotta tiedoksi Herra Mopsiresidentille, että tää kansliahengetär on nyt ainaki pari päivää saikulla. Taitaa käyvä kato tuolla ressankansliassa, kun tuntuu, että puolet porukasta on nyt kipiänä.

No äiskä palas sitte halakohommiin. Kun ei me oltu enää päältä kattomassa (Äiskä: Kyllä se paremminki jalossapyörimistä oli!), niin äiskä alako syytään halakoja liiteriin. Sillon onki paree olla mahollisimman kaukana, kun äiskä niitä syytelee. Tännäänki sillä oli kuulema yks halako lentäny tismalleen päinvastaseen suuntaan, mihin se oli sitä heittäny... On se onni, että tuo mamma on tajunnu olla ilimottautumatta tuonne Pekingin olumppijalaisiin kiekon tai seipään vai keihään vai mikä se oli heittoon.. Sitä sitä saatas täällä kyllä hävetä silimät päästämme! Sillä olis varmaan siellä vielä semmonen iso lakana, jossa lukis "Terveisiä Tyynelle!" Ja vasta se hävettäs...

Koitin mää sieltä hoivaosastokamarin ikkunasta huuvella äiskälle halonheitto-ohjeita, mutta kumma, ku sieltä tuli vain vastauksena äkänen "Hilijaa siellä! Soot saikulla!" Että ei ees ohjeita saa antaa.. höh!

Vaan arvakkaa pysynkö mää mukamas siellä vuojelevossa?? No EN! Eihän nyt yhen silimän takia tarvii koko aikaa petissä pätköttää, ohan mulla toinen ihan käyttökeleposena.. Siispä välillä pijetään hirvijää rallia Iineksen kans. ;) Siitä on muuten tullu mun paras kaveri. <3

Terveisin saikulta Tyy-ne