Koko viikon posti kerralla

Heippa kaverit!

On taas ollu sen verta hektistä tämä elämä, että on viikko vierähtäny edellisistä tarinoista. Niin se tuo aika rientää ja nuoruus kulluu! Viikolla ei kovin kummosia tapahtunukkaa, mitä nyt alakuviikosta käytiin poimimassa mansikoita ja käytiin mettälenkeillä ja syötiin mustikoita ja vattuja. Yks päivä käytiin kylillä asioilla, ettei ihan sinne maalle metitytä. ;)

Vaan sittepä koittiki torstai ja äiskä alako pakkaan autoa. Lähettiin extreme-reissulle kohti Vieremää, missä mun Kinkku-äiskä assuu. (Terveisiä äitille!) Extremeä reissusta teki se, että maalta sinne onkin vallan erilainen reitti kuin Oulun kaupungista ja valtaosa teistä pieniä sorateitä. Ja mamma suunnisti kartan kanssa.. ja eksy ihan viimesillä kilometreillä. :D Mutta perille päästiin kuitenki. :)

Kinkku-äitin luona kävi melekonen vilske, kun me siellä touhuttiin. Onhan Kinkkulassa omastaki takaa kolome sisäkoiraa ja sitte ulukokoira Topi. Jollaki ihmeen tuurilla äiskä sai otettua muutaman kuvan, jossa ollaan me kaikki (paitsi Topi).

Tässä me ollaan Nooran ja Johannan kans. Vasemmalla alhaalla ruottinvalakee Iita, sohvan vasemmassa reunassa Noora, jonka sylissä Kinkku-äippä ja toisessa kainalossa Iines. Sitte siitä oikeelle on Salli, Miina, minä, Eppu ja Johanna. :)




Käytiin kattomassa myös Minnan ja Eskon navettarakennustyömaata. On siinä Luttisilla urakka! =:o Minna kertoilee rakennusprojektista tuolla Hukkalan sivuilla rakennuspäiväkirjassa enemmän.




Johannalla ja Nooralla on oma uima-allas raksalla. :D Tyttöjen uima-altaasta tulee sitten lietesäiliö, kunhan navetta on valamis.



Vähänkö mää taivastelin, että mitä ihmeen härveleitä nää on, mutta siinä on kuulema lypsyasema, Minna kerto.


Sitte oliki vuorossa eväitten (siis namipalojen syönti). Ja meille tyttöillehän kyllä namut kelepas!

Ja näitä omituisia otuksia piti sitte haukkua mennen, tullen ja vielä palatessaki!

Tässä on Iita ja Pulla-kissa. :) Pulla ei pelännyt meitä yhtään! Iinekselle vaan vähäsen käpälää näytti, kun Iines oli vähän turhan tuttavallinen..

Ja Iineksen kuvaaminen on kyllä kans epätoivosta, kun se on tuommonen ADHD!

Iitalla oli just valtaisa karvanlähtö. Iita pääsikin Minnan kauneussalonkiin, missä Minna testasi meiän mamman skrapaa. Tähän tyttöön ei furminaattoreita tarvita! ;)

Karvoista Noora teki mopseille peruukkeja. :D Tässä poseeraa mun Kinkku-mamma. <3>

Ja tässäki, nyt iliman peruukkia. ;)

Ja Eppu-täti. Eppu ei oo oikeesti minun täti, mutta on se joku sokeriserkku meille. :)

Kiitoksia Hukkalan porukalle taas! Ja sitten tulette vastavierailulle, niin kuin suunniteltiin. :) Oli tosi kiva pistäytyä ja nähä teitä kaikkia sekä koirulaisia. Kiitos! :)

Lauantaina me lähettiinki sittä köröttelemään kohti Oulua, tosin taas niitten pikkuteitten kautta, kun kotimatkalla pistäyvyttiin iskän vanhempien mökillä.

"Mennäänkö Iines uimaan??"

Ei me sitte kuiteskaa menty. Laituri oli vähän semmonen jänskä paikka kyllä...

Miina-mummu venneen alla. Toivottavasti se ei jouvu viettämään siellä koko talvea.... ;D

Ja sitte Salli-täti, ihan muuten vaan..

Matka jatku kohti Oulun kotia. Vähän sen jäläkeen, kun me tultiin kotia (olipa kiva nähä iskää pitkästä aikaa, ikävä on ollu!), tuli Piipaa ja toi meille Mutti-ystävän. Vähänkö me taas leikittiin, ku ei oo pitkään aikaan nähty! :))

Vaikka onhan mulla tuo Iines Tyynenparaskaveri leikkikaverina. ;) Mutta me voijaan leikkiä kolmistaanki. Mää oon tuo, joka on ketarat kohti taivasta.

Että semmosta meille. :) Nyt vietetään pari päivää täällä Oulun kotona ja sitte lähetään köröttelemään taas papan luokse maalle. Muttiki lähtee meiän mukkaan, kiva kiva! :))

Äiskä muuten TAAS missasi synnytyshommat. Sen piti maalla päivystää yhen ruottinlapparin synnytystouhuja (tietty reissuvarrauksella). Kun ei se ruottalaisneito ollu synnyttäny torstaihin mennessä, niin äiskä toivo, että olis menny synnytyshommat tulevaan viikkoon. Vaan viime yönä oli syntyny sitte nelijä reipasta ruottinlapparivauvaa, kaks poikaa ja kaks tyttöä. :) Onnea vaan Korpikartanon kenneliin ensimmäisistä korpikartanolaisista! :)

Omalle Armas Anterolle vielä sellasia terkkusia, että eihän sillä tuolla mammalla semmosia alligaattorivehjeitä oo, muuten se sun suunnitelmas oli kyllä loistava. ;) Siispä me tosiaan päädyttiin ihan oikiaan paikkaan Oulun kottiin, sanosinko valitettavasti, kun niin kaihoais mieli Anteron luo... *kaipaava huokaus* Pusuja ja haleja Anteroiselle!

t. Reissu-Tyy-ne, ikävissään