Laiskureita ja seuranpettureita

Hilirimpsis! Ja onnea Esko-setälle syntymäpäivänä koko meiän poppoolta! :) Onhan niitä harvat ja valitut tässä jo juhlineetki pari päivää, itseasiassa kaikki muut paitti mää ja Jesse ei päästy synttäreille... Epistä. No minä sentään pääsin muitten mukana Sohvin luokse yökyllään, mutta Jesse-parka jätettiin tylysti talovahiksi.

Tarvii vähän vielä kertoilla noita muuttojuttuja, kun ei viimeksi ehtinyt, kun niin pikaseen tuolle sihteerikköäiskälle sanelin.. Niin ja nyt olis jokunen kuvaki. :)

Siis voi elämän kevä, kun mamma kaupunkikotona siivosi vaatekaappeja ja huiski roskiinmenevät ryysyt lattialle kasaan, niin eiköhän nää postonkaakut mee ja ala tirsoille siinä vaateläjässä! Ihanko oli vähällä, että menevät ryysyjen mukana jätesäkkiin ja roskiin! (Olis ollut niille kyllä ihan oikein... oppisivat kattomaan, että mihin sitä pääsä painaa, kun alakaa vätystää.)

Me koitettiin Miinan ja Sallin kaa auttaa parhaamme mukkaan mammaa pakkaamisessa. Valvottiin porukalla, että mamma muistaa pakata kaikki makkeimmat luut ja pureskeltavat sekä mieluisimmat lelut ruokakuppeista nyt puhumattakaa. Ja mitä tekkee nää kaks?? Niille annettiin tehtäväksi, että ne valavoo että mamma pakkaa kaikki tietsikkajutut ja ennen kaikkea Antero-linjan mukkaan, niin nää väsähtää muuttolaatikon viereen, huoh...

Uskomattomia laiskureita! Vaan entä sitte se seuranpetturi... Jesse-kissahan jäi juhannuksena jo papalle kissaksi maalle. Sillä oli ollu hirviä ikävä meitä, oli noussu aina talon katolle ja huutanu kaupunkiin päin. Ja se muuten huutaa pahasti, kun sille päälle sattuu... Jessehän ei siis oo aikasemmin nähäny noita postonkakkuja, niin mää aattelin, että jahka Jesse ne näkkee, niin Jesse on sen verta kova jätkä, että se näyttää niille mistä se killi pissii! Vaan kissan viikset! Puski vain turpaasa postoneitten lyyvareita vasten ja kehräsi hulluna! Mokomaki seuranpetturi... Ja niin ku mää Jesseen luotin ku vuoreen, että se näyttää noille kakaroille paikan meiän laumassa..

Niin ne pätkötti heti ekalle illalle äiskän ja iskän sängyssä vierekkäin. Tosin Salli oli Jessellä henkisenä tukena. ;)

Sen lisäksi, että mää joudun jakamaan noitten kakaroitten kans mamman viekun ja välillä ruokakuppini, niin minut pannaan vielä matkustamaan niitten kans sammaan häkkiin autossa! Höh! Mää tykästäsin matkustaa Miinan ja Sallin kans, niin pusketaan noitten vääränrotusten kans sammaan selliin. Tähän kyllä pitäs jo Herra Mopsipresidentti Fonteron puuttua kovalla käjellä, että näin mopsien oikeuksia mopsiseuraan poletaan mennen, tullen ja vielä palatessaki!

No ei siinä mittää, noitten kakaroitten kaa on kyllä kiva telmiä ja juosta kilipaa ulukona. Että on ne ihan hyvejä tyyppejä loppupelleissä. :)

Täällä me muuten nyt asutaan:

Talo on saanu justaansa uuven maalin pintaan, seuraavaksi on vuorossa ikkunanpielien maalaus ja nurkkalautojen laitto. Porukalla ovat fiksanneet, vaan nyt äiskän sisko aiko nakittaa ikkunanpielien maalauksen äiskälle, ettei äiskä pitkästy täällä. ;) Vaan miksipä se pitkästyis? Maalla on mukavaa!! :))

t. Tyy-ne, maalaistyttö

Jk, mutta ei suinkaan vähäpätöisin asia: Antero-mussukkamossukkahanipöölle pikaista paranemista! *halipusumuisku*