On tämä elämä kans... Just kun me oltiin kotiinnuttu tänne maalle ja opittu, että pikkukamari on sitä meiän ja mamman valtakuntaa, niin taas menee pasmat sekasin... Toissa viikonloppunahan tuli Mutti meille ja vähänkö mää kattosin Mutterin massua, että jalakapallonko se on menny ja hotkassu! =:o Ja näytti siltä, että se vain paisuu ja paisuu... Sitte mamma alko hulluna kuskaan puojista meiän kamariin jotaki ihme lauvankappaleita (ne tais olla niitä samoja, joista se rakenteli viime kevväänä meillä kotona...) Niistä se rakensi hassun laatikon, johon se laitto makuuksia ja sanomalehtiä. Ympärille se laitto kehikon ja kehikon ympärille vielä pinnasängynsuojuksen, ja mikä tylyintä, meillä ei ollu sinne mittää asiaa! Heti tuli noottia, kun yritettiin Iineksen kans mennä sinne köllimään. Tosin sängyssäpä onki pehemosempi köllötellä mamman viekussa.
Vaan viekuttelu loppu sitte viime perjantaihin, kun mamma laitto vielä aidan meiän kamarin ovelle. Ja jumankekkana, telkes meiät niin ku aidan ulukopuolelle keittiöön! =:o Siis hei, se on meiän kamari ja meiän mamma ja meiän mamman kainalo, ja se päästi vain Mutin sinne. Ja me raasut, minä, Iines, Salli, Miina ja Jesse-kissa jouvuttiin evakkoon keittiöön ja pirttiin. Eikä pirtissäkää saa mennä sängyn päälle, kun sielläki on sänky aijattu! Ihan epistä! On siellä sentäs sohva, jossa saa köllötellä, ja meiän oma peti lattialla.
Mutti linnottautu sitte sinne meiltä ryöväämääsä kamariin, ei meinannu lähtiä mamman kans pihallekaan. Rojotti oikosennaan mamman sängyllä ja välillä pisti petivaatteita uuteen järjestykseen. Sitte perjantai-iltana, kun me, jotka oli hääjetty pois meiän omasta kamarista, mentiin jo yksin pirttiin nukkumaan, niin Mutti ja mamma alotti hirviän rallin ulukona ja joka kerta häirittivät meiän yöunia. Sitte ne aamusta rauhottu sinne meiän kamariin, Anja-täti tuli ennen kukonlaulua ja linnottautu seki sinne.. Ihme touhua... Vähänkö me oltiin kummissaan! =:o No selevisihän se lopussa, että mitä siellä tapahtu. Siellä mopsiväki sen kun vaan lissäänty, siellä meiän kamarissa, johon meitä ei nyt päästetä. On se niin väärin!
Mutta oli tässä showssa yks hyväki puoli. Me saatiin meiän iskä tänne maalle meiän luokse muutamaksi päiväksi. Ja me saatiin nukkua köllöttää isin kainalossa pirtissä. :) Oliki ollu jo ihan hirviä ikävä iskää (ja Anteroa kans, vaan Anteron kainaloon sitä ei näytä pääsevän nukkumaan, vaikka kuinka ikävöis... *huokaus*) Välillä sitte iskä hoiteli sitä uutta porukkaa ja mamma nukku meiän kans pirtissä. Mammalle me kyllä vähän mökötettiin... Kun mamma tuli nukkumaan, niin mepä ei mentykää viekkuun, vaan jäätiin mielenosotuksellisesti nukkumaan sohvalle tai omalle petille. Sitte vasta, kun äiskä melekeen itkua kitisti, että tulukaa nyt viekkuun, niin sitte me vasta mentiin... Saa äiskä maistaa vähän ommaa lääkettään. ;)
Siinä ne nurkanvaltaajat sitte köllöttellee. Siellä laatikossa tuhisevat Mutti-mamman lisäksi Hukkis, Kyllikki, Rupsu, Musti ja Peukaloinen. Onnea vaan perheenlissäyksen johosta Mutille ja Ruutille! Vaikka Mutti suorittiki nurkanvaltauksen. ;) Äiskä käskee vielä kiitellä Anjaa synnytysavusta, Ranea tiiät kyllä mistä ja Sinimetsän kennelin s-mummua henkisestä tuesta. :)
Äiskä on mua pelotellu, että jos mää kovin tiiviisti Anteron kaa seukkailen, niin mullekki voi käyvä noin! =:o Hih.. tiiäksää Antero, mitä se tuo sun anoppis oikein meinaa? *pusuja etärakas-Anterolle*
Loppuviimeks, muttei kummiskaa vähäpätösimpänä asiana,
ONNEA MAIJALLE SYNTTÄRIN JOHOSTA TÄNNÄÄN!
Huomennaki juhlitaan, mutta se on sitte huomisen juttuja se.. ;))
t. Tyy-ne, evakkotyttö
4 kommenttia:
Voi Tyyne! Sie oot ny vähän niinkuin täti noille penskoille... Onneks olkoon koko porukalle! Psst.. kyllä työ vielä pääsette mamman kaikkuun, ei noi siellä kamarissa koko ikkäänsä oo ;-)
Psst 2... ne näytää ihan rotanpoikasilta, sie Tyyne oot paljon nätimpi *jepjep*
Onnea pentusista toivottelee Anteron mami. Antero meni niin sekaisin Tyynen "vauvajutuista", et ei pysty tärinältään naputtelemaan vasta kuin huomenna. Ja Ressa kiittää ja kumartaa Muttia ja Ruutia alamaistensa määrän lisäämisestä ;). Upeeta!!!
Tyyne, Tyyne, Tyyne... *pusipusipusi* vai on nurkanvaltaajat iskenee teiän kammariin, hih... Menin tossa eilen vähän hämilleni, ku äiskä kerto mulle noist vauvajutuista ja kukista ja mehiläisistä, mut en mä mitään tärissy, niin ku äiskä väitti, vaan huokasin tosi syvään, et Tyyyneeee.... Ny ku mua on valistettu, ni mä tiiän miten noit nurkanvaltaajii saadaan aikaseks. Kato Tyyne, sit ku meen kaukosuhde muuttuu lähisuhteeks, sun juostuas mun hellään huomaan, ni sit ollaan ku niissä heinälatoelokuvis ja kuinkas ollakkaan, ni sit jonnin ajan kuluttuu, sun masu vähä kasvaa ja sit meil onki ihan ihka omat sydämenvaltaajat (meenhän jälkikasvu ei nurkkia valtaa, hih). Kato eiks oo helppoo, ku heinänteko, hih... (vaiks ei me siel ladossa heinää ehitä tekee, ku meil on sit ihan muut jutut mielessä).
Oops, ny äiskä käskee mun lopettaa, ku mul on mukamas ihan levottomii juttui, mut ei mus oo muuta levotonta, ku tassut, jotka niin kauhiasti haluis suunnistaa Tyyne sun luo. Isot pusut ja rutistukset sun omalta Anteroltas. Nähdään kauniita päiväunia ja meidän sydämenvaltaajien kuvia ;)
Sanohan Tyyne mammalle, että kiittelee myös Virveä eka pentuyön valvomisesta, että mamma sai nukkua! Vai olikohan se mamma niin pökkyrässä edellisen yön valvomisesta, ettei muista Virven olleenkaan kaverina?! ;o)
Lähetä kommentti