Ensin heela komppany:
Hukkis-poika
Emma-Kyllikki
Rupsu-poika
Yami-poika
(Yami menee Miska-enolle kaveriksi)
Peukaloinen, poika hänkin
Että semmosia ällötyksiä. ;) Ja me ei vieläkää päästä niitä hoitamaan, Mutti-mamma sannoo ISOSTI, jos yritettään pentuhuoneeseen... Nuo on kuulema mahottomia rellukoita. Suurin Hukkis painoi kahen viikon ikäsenä jo 700 g. =:o Pienin Peukaloinenki paino yli 500 g. Äiskästä se tuntuu kuulemma kuitenki pikkupojalta, vaikka on ihan normaalin mopsinpennun kokonen, samoin kuin Yami. Nuo muut on ylisuuria rellukoita. ;) Kattokaa ny, kun ne rellottaa masut ratkeamaisillaan tissityksen jäläkeen! =;o
Peukaloinen
Hukkis
Emma-Kyllikki
Semmosia pötkylöitä nää. Ja sitä työharjottelujaksoa ootellessa mää voinki alakaa haaveileen mun ja Anteron tulevista rakkautenhetelmistä... *huokaus* Sunnuntaisuukkoja vaan Anterolle ja halirutistus!
t. Tyy-ne
2 kommenttia:
Kiitos Tyyne ällöistä kuvista ;-) Onks toi Yami jotenkin värivikane ko on ihan eri näkönen ko noi toiset? *hih*
Soot kyl niin kaunis ja Antero komia että teijän vauvoista ei varppina saa mitään ällökuvii!
IIK Tyyne miten ihanii kuvii. Mut aattele miten nättei ne meen tulevat vauvelit on. Siin on oksat pois einarin joulukuusesta, ku meen pentue näkee päivänvalon. Usko pois *iso pusu*.
Lähetä kommentti