Terveisiä mätsäristä!

Heissulivei!

No nyt on käyty tämän minun toistaiseksi lyhyen elämäni eka mätsäri, eli meikätytössä on ihan näyttelijäainesta. Tai sitten ei... Mutta siitä myöhemmin. On nuo harrasteet täällä niin kamalan kaukana, että piti yhteensä kolmisensataa kilometriä ajella, että pääsi mätsäilemään (hullun touhua, sanon ma!). Ja saamisina on pari nauhanpätkää ja puruluutikkua, iskälle jotakin Kärppä-roinaa ja meille mopsitytöille koiranruokapurkki..

Mutta mukava päivä oli! Kiitoksia mukavasta matka- ja mätsäriseurasta Päiville ja mäykkyneiti Imsalle. :) Päiville lisäksi kiitokset kuvista!


Niin me oltiin Salli-tädin kaa siellä näyttelemässä. Sallista ei vaan tullut sitten yhtään kuvaa (eikä Imsastakaan kehässä), kun Salli ja Imsa olivat peräjälkeen kehässä pyörähtämässä. Imsa sai punaisen nauhan pienissä aikuisissa ja apua, olikohan Imsa sitten punaisten viides... Päiviiiiiii...?? Salli sai pienissä aikuisissa sinisen nauhan ja oli sitten sinisten kolmas (siitä ne tuliaiset).

Vaan mitä tekee meikätyttö? No ensinnäkin, mua alkoi heti niin maan perusteellisesti ahistamaan ja kutittamaan ja korventamaan se hihna kaulassa! Mokoma kiusausväline! Tää tyttö tykästäs niin kuin mennä valjaat päällä kehäänkin.. Hihnat on epämukavia, yäks. Siispä mun tarvi yrittää koko aika peruutella siitä hihnasta ulos ja enköhän kerran päässytkin karkaamaan ja juosta hilpaisin kehään, kun ne punaisen nauhan saaneet pienet aikuiset oli siellä arvostelussa. En ymmärrä, miksi mamman naama alkoi niin punottaa ja hikikarpalot nousta otsalle.... Mulla vain oli niin kiire päästä pyörähtämään kehässä, kun olin jo tovosen odottanut omaa vuoroani.

No tulihan se minunkin vuoroni lopultakin. Siis minähän en ole kuullutkaan koskaan komentoa "Seiso!" Tai oon, pari kertaa eilen illalla, kun mamma muka treenas minua... Pöh, senkin treenit. Mitäs aloittaa niin myöhäseen, että mätsäripäivää edeltävänä iltana! Eihän se mun vikani silloin ole, jos en osaa käyttäytyä, niih. No, seisoin minä aina välillä hyvällä tuurilla pari sekuntia paikoillani, kassokaa vaikka. Älkääkä huoliko, ei mua kukaan oo tuossa kuvassa potkasemassa, vaan siinä kehän vieressä istui näyttämön reunalla joku, jonka kenkä näkyy kuvassa. ;)

Vaan sitten, kun tarvi lähteä kiertämään kehää, niin iski ihan hirviä paniikki! Kaikki ne muut koirat juoksi mun perässä ja mua niiiiin pelotti! =:o Mutta mamma lupas, että kyllä mää totun siihen. Mutta ihan piti laskea häntä alas koipien väliin.... *nolona*

Mulle annettiin puruluutikku (jota mamma ei ole muuten vieläkään antanut mulle jyrsittäväksi!!) ja sininen nauhan pätkä. Sinisten pentujen kehässä pääsin vielä jatkoon. Mamma ihan ääneen ihmetteli tuomarille, että "Tällä käytöksellä??" ;D Mutta tuomari vissiin tykkäs häseltävistä pikkutytöistä. ;) Mutta sijoitusta ei enää sinisten pentujen kehästä napsahtanut, mutta saatiinpa kokemusta!

Nyt meillä alkaa kuulemma oikein urakalla treeni.. Näkis vaan ja kuulis kolinaa, ei tuo mamma saa kummiskaan aikaiseksi...

t. Tyy-ne, mätsärinoviisi