Hiihtolomahulinaa...

Hiphei, kotona ollaan! Ja tehän tietysti haluatte kuulla minun matkakertomukseni. ;) Olikin kyllä jänskä reissu!

Ihan ensimmäisenä me mentiin Sirkka-tädin luokse, kun Sirkka-täti lähti meidän mukaan maalle. Siellä Sirkka-tädin luona me pistettiin Mutin kanssa niin hulinaksi, että saatiin makkarin lattiaan aikaiseksi aikamoiset jarrutusjäljet (Äiskä: Toivottavasti ne on vain vahassa, ei lattiapinnoitteessa...), sitten hajotettiin yksi Sennin pallo, käännettiin olohuoneessa kiikkustuoli eripäin ja minä varastin Sirkka-tädin piposta karvahännän... Sitten kun oltiin sieltä lähdössä ja äiskä pissatti meitä pihalla irrallaan, niin mepäs karattiinkin naapurin Liisan pihalle ja kun Liisalla oli ovet sisälle asti auki, niin Miina, Salli ja Mutti menivät sisälle ja varastivat Liisan keittiöstä koiranruuat kupeista. Lopulta kuitenkin päästiin ihan hyvässä järjestyksessä jatkamaan matkaa, luonnollisesti naapurin Liisalta anteeksi pyydellen. ;)

Oli muuten ensimmäinen pitkä automatkani sen jälkeen, kun minut kolme kuukautta sitten Vieremältä haettiin. Mutta hyvin meni matka! Köllöttelin Miinan ja Sallin kanssa häkissä. Mämmi ja Mutti matkustivat toisessa häkissä. Kun päästiin perille, niin hihkuin jo riemusta, että vau, täällä on hiiiiiirvittävän iso koirapuisto! Vaan kun katsoin tarkemmin, niin siellä olikin jotain kummia elukoita... Ne oli niitä porhoja.. ei kun pornoja.... ei kun poroja, korjaa mamma tuolta. Siellä olikin siis porojen koirapuisto, hassua..

Siellä mummulassa (minä en muuten ymmärrä, miksi se on mummula, kun siellä asuu vain pappa, pappalahan sen pitäisi olla...), niin siellä oli siis sellainen vaaaanha Nero-koira.

Nero on hirvittävän sosiaalinen koiruus. Sinne saa tulla ihan kuka vaan, mammakin vaikka minkälaisen mopsirevohkan kanssa, niin Nero ei välitä mitään. :)

Koiruuksien tekeminen ei kyllä loppunut siihen, että välillä varastettiin naapurin koiran ruoat.. Kun oltiin päästy perille ja hädin tuskin saatu takit ja valjaat pois päältä, niin Mämmi kohta jo seistä kanotti keskellä pirtin pöytää! =:o No tokihan kaikki paikat pitää talossa tutkia. ;)

Äiskä teki meille vuoteen pikkukamarin lattialle, mutta me kyllä aateltiin Sallin ja Miinan kanssa, että äiskä nukkukoon sillä levikkeellä, jonka se kasasi siihen patjan ja seinän väliin muka meitä varten.

Mutta niistä poroista... Ne oli aika pelottavan näköisiä otuksia. Osalla oli sarvet, osalla ei. Ne tuijotteli meitä sieltä koirapuistostaan uteliaina. Eikä ne näyttäneet pelkäävän meitä olleskaan, vaikka välillä käytiin haukkumassa aidan vierellä.

Kaikista uteliain (ja rohkein) meistä oli Mutti, joka ei olisi malttanut sitten millään lähteä ulkoa sisälle, kun olisi vain ollut menossa sinne porojen koirapuistoon.

Mämmikin intoutui haukkumaan poroja oikein antaumuksella.

Me humpsuteltiin ulkona aina välillä mamman kanssa. Minä ja Mutti juoksimme pääasiassa pitkin pihaa donitsit suorina ja innostuipa Mämmikin välillä meidän kanssamme humputtelemaan. Mutta osattiin me ottaa rauhallisemminkin.

Tosin kohta taas juostiin...

Ja sitten sipsuteltiin nätisti peräkkäin kuin köyhän talon... mopsit.. ;)

Ulkoilun päälle oli kiva köllähtää papan kans päikkäreille pirtin sängyn päälle. :)

Kyllä se tuo maalaiselämä on niin rentouttavaa! :)

Mämmi ja Mutti jäivät sitten paluumatkalla omaan kotiinsa. Kiitoksia vain tytöille mukavasta viikosta, erityisesti Mutti-ystävälle leikkiseurasta. :)

Sirkka-tädillä oli muuten ne sellaiset hiihtimet.. siis ne sukset. Olihan ne kapistukset! Eihän semmosista ole mossujen tassuihin, vaikka tuo mamma on hörhönnyt siitä HIIHTOlomasta... Eipä se kyllä hiihellyt itekään, mokomakin laiskimus. ;) Eikä sillä ole kyllä kuulemma hiihtimiäkään, tykkää kuulemma mieluummin sauvakäveleskellä.

Nyt me aletaan lataamaan akkuja viikonlopun koitoksia varten. Heippa höpönassut!

t. Tyy-ne, poropaimen