Henkilökohtainen fysioterapeutti ja vesipääpissaliisa

Soon sunnuntaita!

Jos on meille mossuille langennut tuolta pressankansliasta vakansseja, niin nyt Muttikin on saanut sellaisen, ei tosin pressan palveluksessa. Mutilla on sellainen hauska tapa, kun mennään nukkumaan ja mamma pistää köllöttään massulleen, niin Mutti nousee mamman niskaan ja steppailee siinä niska-hartia-selkäosastolla (ja sitähän muuten meidän mammalla riittää...) ja mamma naattii. :p Äiskä onkin siis nimittänyt Mutin henkilökohtaiseksi fysioterapeutikseen. Onnea Mutille nimityksestä!

Mullekin on siunaantunut lisänimiä, titteleiksi niitä ei kyllä voi kutsua... Tänään äiskä puhutteli minua pissaliisaksi, kun oli jonkun kanssa puhelimessa.. Ja kun tultiin ulkoa ja minua kun alkaa jo vähän pääaukosta ahdistaa nuo vauvavaljaat, niin silloin se äiskä puhutteli minua omaksi vesipääkseen... Kait nuo pitää ottaa niin ku helllittelyniminä eikä loukkaantua noista? Molemmat kun ovat väliaikaisia "ominaisuuksia"; eka hoituu pois päiväjärjestyksestä iän myötä, jälkimmäinen uusilla valjailla, joten mamma vaan syyttelee itteään, jos moon vesipää, kun et osta uusia valjaita, niih!

Vaan olihan iltapäivällä koiranilma! Pyrytti ihan vaakatasossa. Ja äiskä raahasi meidät koirapuistoon. Tällaisella säällä pitäisi mossupossun pysytellä sisällä lämpimässä vällyjen alla, sanon ma. Vaan ei auttanut, rotsit niskaan ja baanalle! Ensin vietiin iskä kylille, sitten ajeltiin sieltä koirapuistoon. Räntä jäätyi niin tuulilasiin, että melkiistä piti äiskän keskellä katua pysähtyä rapsuttelemaan laseja. Että siellä se puolisokkona mamma kaahaili pitkin kaupunkia.. Vaan oli kuitenkin mukava koirapuistoreissu. Tavattiin siellä sellainen ranskanpullapoika, oikein leikkisä ja veikeä tapaus. :) Salli-vanhapiikahan se tietysti tavoin entisin yritti sitä komentaa, mutta poikapa ei ollut mopsiskaan Sallin komenteluista. :)

Mutta kylläpä nyt sitten nukuttikin! Krooh... pyyh.... zzzzz... Se on tuo ulkoilu tosi rentouttavaa puuhaa.

Mutteri nukkui kyllä vähän koiran unta.. Tiiraili toisella silmällä kuitenkin koko ajan, että mitä tapahtuu..

Ja just kun ajattelin, että olispa Antero vieressä pötköttämässä ;) niin Salli kömpikin minun viereeni.

Sunnuntai onkin lepopäivä, joten jatkakaamme harjoituksia. ;)

Tyy-ne

Jk. Laitanpa vielä yhden kuvan Jesse-kissasta, ihan sen vuoksi, kun Jessestä ei tule koskaan kuvia laitettua. Se on kuulemma hirveän vanha kissa jo, täyttää huhtikuussa 17 vuotta, mamma kertoi. Se on 51 kertaa minun ikäni. Kamalan paljon..