Miska-eno tuli taas kylään :)

Heippa höpönassut!

Viikonlopun hulabaloo kesti maanantai-iltaan saakka, silloin lähti Mutti kotiin. Johan tässä onkin pari päivää vietetty hiljaiseloa (tosin eilen kävin riekkumassa Armin kanssa Inka-tädin luona ;) ) ja olikin aika saada jotain äksöniä! Niinpä äiskä haki illalla Miska-enon meille yökylään ja heti alkoi hillitön riehuminen ja painiminen. Sitä kesti siihen saakka, kunnes äiskä syötti meidät iltaruoalla tajuttomiksi. ;) Mutta ihan ensimmäisenä minä esittelin Miska-enolle rakkaimman leluni, leijonan. En muistanut viikonloppuna sitä Miskalle näyttää..

En tiedä miten mamma on päästänyt noiden kuvien nurkat noin käpristymään.. Ei osaa mokoma pitää kuvistaan huolta! Äiskä puki Miskalle tuollaiset poikapöksyt, kun Miska haluaisi kirjoittaa joka ikiseen tuolinjalkaan ja kaapin nurkkaan "Mis-ka". Niin ja mamman kenkiin... :D

Siinä on niin kuin sitten mun eno ja täti, Miska ja Salli. Sulassa sovussa vierekkäin sohvalla. Äiskä on kertonut, että Salli-täti on aikaisemmin ollut aikamoinen ärpäke ja vain puhissut ja puhkunut vieraille mopseille, kun ne on tulleet meille käymään. Mutta Sallista on vissiin nyt sitten tullut Aikuinen Nainen, kun on oppinut käyttäytymään. ;)

Miska-eno pääsee kuulemma huomenna mamman kanssa kuviin, siksi se tuli meille yöksi. Se on kai joku sellainen läpivalaisulaite, jolla kuvataan ja nähdään, missä kunnossa lonkat ja kyynärät on. Niissä kuvissa näkyy kuulemma vain luuranko. Pelottavaa....!! =:o Minäkin pääsen kuulemma sellaisiin kuviin sitten, kun olen Iso Tyttö, äiskä kertoi. Sitten ne luurankokuvat ei varmaan edes pelota niin, kun on isompi..

Huomenna on muutenkin jänskä päivä; Mämmi ja Mutti tulevat meille viikon lomalle, jippii!! Taas tiedossa hillitöntä riekkumista ja painimista Mutteri-Putteri-Mylskiksen kanssa. :)) Jotain tuo mamma on puhunut meidänkin hiihtolomasta ja ensi viikosta.. Pistääköhän se meidät sivakoimaan suksilla?? =:o Ei onnistu, laulaa Eino Grön. Tää tahtoo ainaskin istua vain pulkassa ja mamma vetää, hiihtäköön isse, niiih!

Minna-kasvattaja ja Johanna ovat lähteneet hiihtolomalle Thaimaaseen. Viettäkäähän rentouttava ja hauska loma, siellä teitä ei ainakaan pakoteta hiihtämään. ;)

Terkuin Tyy-ne

Henkilökohtainen fysioterapeutti ja vesipääpissaliisa

Soon sunnuntaita!

Jos on meille mossuille langennut tuolta pressankansliasta vakansseja, niin nyt Muttikin on saanut sellaisen, ei tosin pressan palveluksessa. Mutilla on sellainen hauska tapa, kun mennään nukkumaan ja mamma pistää köllöttään massulleen, niin Mutti nousee mamman niskaan ja steppailee siinä niska-hartia-selkäosastolla (ja sitähän muuten meidän mammalla riittää...) ja mamma naattii. :p Äiskä onkin siis nimittänyt Mutin henkilökohtaiseksi fysioterapeutikseen. Onnea Mutille nimityksestä!

Mullekin on siunaantunut lisänimiä, titteleiksi niitä ei kyllä voi kutsua... Tänään äiskä puhutteli minua pissaliisaksi, kun oli jonkun kanssa puhelimessa.. Ja kun tultiin ulkoa ja minua kun alkaa jo vähän pääaukosta ahdistaa nuo vauvavaljaat, niin silloin se äiskä puhutteli minua omaksi vesipääkseen... Kait nuo pitää ottaa niin ku helllittelyniminä eikä loukkaantua noista? Molemmat kun ovat väliaikaisia "ominaisuuksia"; eka hoituu pois päiväjärjestyksestä iän myötä, jälkimmäinen uusilla valjailla, joten mamma vaan syyttelee itteään, jos moon vesipää, kun et osta uusia valjaita, niih!

Vaan olihan iltapäivällä koiranilma! Pyrytti ihan vaakatasossa. Ja äiskä raahasi meidät koirapuistoon. Tällaisella säällä pitäisi mossupossun pysytellä sisällä lämpimässä vällyjen alla, sanon ma. Vaan ei auttanut, rotsit niskaan ja baanalle! Ensin vietiin iskä kylille, sitten ajeltiin sieltä koirapuistoon. Räntä jäätyi niin tuulilasiin, että melkiistä piti äiskän keskellä katua pysähtyä rapsuttelemaan laseja. Että siellä se puolisokkona mamma kaahaili pitkin kaupunkia.. Vaan oli kuitenkin mukava koirapuistoreissu. Tavattiin siellä sellainen ranskanpullapoika, oikein leikkisä ja veikeä tapaus. :) Salli-vanhapiikahan se tietysti tavoin entisin yritti sitä komentaa, mutta poikapa ei ollut mopsiskaan Sallin komenteluista. :)

Mutta kylläpä nyt sitten nukuttikin! Krooh... pyyh.... zzzzz... Se on tuo ulkoilu tosi rentouttavaa puuhaa.

Mutteri nukkui kyllä vähän koiran unta.. Tiiraili toisella silmällä kuitenkin koko ajan, että mitä tapahtuu..

Ja just kun ajattelin, että olispa Antero vieressä pötköttämässä ;) niin Salli kömpikin minun viereeni.

Sunnuntai onkin lepopäivä, joten jatkakaamme harjoituksia. ;)

Tyy-ne

Jk. Laitanpa vielä yhden kuvan Jesse-kissasta, ihan sen vuoksi, kun Jessestä ei tule koskaan kuvia laitettua. Se on kuulemma hirveän vanha kissa jo, täyttää huhtikuussa 17 vuotta, mamma kertoi. Se on 51 kertaa minun ikäni. Kamalan paljon..

Vauhdikasta viikonloppua!

Terveppä terve! Viikko se mennä vilahti taas. Meillä ei ole tapahtunut niin mitään erikoista koko viikolla. Ennen kuin sitten perjantai-iltana alkoikin tapahtumaan ihan urakalla...

Mammalla oli jotkut näyttelyjutskat tänään Torinossa.. ei kun kuulemma Torniossa, ja sen piti hakea eilen Mutti ja Miska meille sekä Miskan "velipoika" Mooses täksi päiväksi hoitoon. No mehän köllähettiin eilen iltapäivällä mamman kanssa tuohon sohvalle ojolleen, mammalla kaunis ajatus, että iskä tulee varmaan kohta kotiin ja herää sitten siihen ja lähtee hakemaan näyttelykaluja ja hoitolaista. Nooh, siitä kun heräiltiin, niin kello olikin - yllätys, yllätys - iltakahdeksan! =:o Eikä iskääkään ollut kuulunut eikä näkynyt. Ja äiskällä näyttelykalut ja hoitolainen hakematta ja näytelmäkamppeet pakkaamatta. Alkoi hirveä kiire ja hässäkkä, ja kello kävi jo yhtätoista, kun äiskä tuli sitten Mutin, Miskan ja Mooseksen kanssa.

Noissa kuvissa on niin kuin siis se Miskan "velupoika" Mooses-chihuahua ja tietty Miska. Sohvakuvassa seistä töröttää Mutti-kaveri. :) Mutta asiaan.

Meillähän alkoi sitten Mutin kanssa älytön ralli, kun Mutti tuli. Juostiin taas tuhatta ja sataa, ja minä innostuin välillä aikalailla haukkumaankin. Naapurit varmaan tykkäs... Äiskäparka siinä pakkaili niitä näytelmäkamoja ja lastasi autoa ja sillä onnettomalla meni nukkumaanmenokin pitkälti sivu puolen yön. Ja aamulla kello soimassa 4.30. Reissuun lähtiessään äiskä huomasi, että Miska oli käynyt pissaamassa äiskän kenkään eikä äiskä siinä lähtöhötäkässä ehtinyt miettimään varakenkäasiaa. Siispä voidaankin sanoa, että meidän äiskä on ollut sillä Tornion reissulla ihan kusi sukassa ihan kirjaimellisesti. ;)


Minä en vielä oikein ymmärrä niitä näytelmätouhuja, että mistä niissä on kyse, mutta tähän astisen kokemukseni perusteella väitän kyllä, että ihan hullujen hommaa! =:o Lähteä nyt muutaman tunnin yöunien jälkeen ajamaan johonkin jeeraan.. Päikkäreitä ei muuten lasketa uniksi. ;)





Sen lisäksi, että äiskä lähti aamuyöstä ajaa kaasottamaan, niin sitten aamupäivällä häipyi iskäkin. Se meni Jyväskylään kattomaan jääkiekkoa. Että on niitä muitakin hullutuksia kuin jotkut ihme koiranäytelmät. ;)


Me sitten jäätiin TAAS keskenämme. :( Minä, Miina, Salli ja Mooses. Mutta olivat ne nuo vanhukset pähkäilleet, että ovat niin vähän aikaa yhtä aikaa poissa, että me pärjätään täällä sillä aikaa. Ja avain oli takapäivystäjällä, jotta jos mamman kotiintulo olis viivästynyt, niin kenneltyttö olisi käyttänyt meitä iltapäiväpissalla. Kiitoksia vain kenneltytölle! Olihan kiva jobi? ;)

Niillä oli ollut hyvä näytelmäreissu. Äiskä käskee minun sanella tähän, että Miska oli AVO ERI2 ja sai Vara-Sertin, ja Mutti JUN EH1. Se tuo Vara-Serti on vissiin semmosta vararavintoa, eikös se Serti ole koiran ruokaa, niin oon kuullut?Herra Mopsitasavallan Resupentin Fonzien ei tarvitse nyt huolestua meidän tämän päiväisestä yksinolostamme; palkkioksi me pääsimme riekkumaan koirapuistoon heti, kun mamma kotiutui Mutin ja Miskan kanssa. :)


Mutta eihän se hauskuus siihen vielä loppunut. ;) Kun oltiin otettu koirapuistoilun päälle pikkuiset päivätirsat, niin taas kävi ovi ja meille tuli sellainen Iso Vaalee. =:o Sohvi-pyreneittenkoira oli käymässä maalta kaupungissa silmätarkastuksessa (oli muuten saanu terveen paperit, taputapu ja aaltoja!), ja Sohvero tuli meille siksi aikaa hoitoon, että Sohvin adjutantit pääsivät vähän shoppailemaan.

Se on tuo Sohvi ihan pikkuisen isompi otus kuin meikäläiset, varsinki tämmöset keskenkasvuset niin kuin minä. Kahden istuttavan sohvankin se valtaa melkiistä ihan kokonaan yksin, kun meikäläisiä siihen mahtuu viis-kuus..





Mutta kyllä Sohvi vaan näyttää olevan kiltti tyttö enkä minäkään pelännyt Sohvia ollenkaan, vaikka ei olla aikaisemmin tavattukaan. Eikä Mutti pelännyt. Me ollaan sitten reippaita tyttöjä! Miskalla ja Mooseksella tuntuu olevan jotain antipatioita isoja koiria kohtaan, niin pojat sitten asusteli Sohvin lyhyen hoitosuhteen ajan tuolla keittiö-eteinen-osastolla ja me täällä itäsiiveessä. ;) Sohvin hoitokeikka meni niin hyvin, että äiskä aikoikin kiusata iskää, että Sohvi tuleekin meille tekemään ensi kesänä ne pentunsa. ;) Älkää kertoko iskälle, niin nähdään minkälaisen reaktion se aiheuttaa. ;)) Oikiasti Sohvi kuulemma menee porsimaan maalle, missä pennuilla on sitten tilaa juosta ja temmeltää.

Me jatketaan viikonlopun viettoa. Pojat lähtee kotiin.. öö... joskus.. ja Mutti varmaankin huomenna. Eli ainakin huominen vielä riekutaan. Riekkukaa tekin, ihan viikonlopun kunniaksi! :)

Teidän Tyynenne, touhukas

Hoitolaisia ja naimiaisia

Heippatirallaa!

Mämmi ja Mutti tulivat meille torstai-iltana hoitoon. Ja vähänkö me ollaan Mutin kanssa riehuttu! Välillä vähän tapella kuhautettu, mutta pääasiassa leikitty nätisti kimpassa. Tässäpä vähän kuvasatoa sohvapainista. Huomaatteko, että mää oon jo ISO tyttö, melkiistä Mutin kokoinen ja Mutti täyttää sentäs kohta kokonaisen vuoden. *ylpeenä pullistelee*

Pressankanslian antamasta ystävänpäivätehtävästä olen selviytynyt ilmeisen kunnialla, koska perästä ei ole kuulunut. Jostapa juohtuikin mieleeni yksi epäkohta, johon arvoisa Mopsien Presidentti voisi kyllä puuttua.. Nimittäin se, kun tuolla hovilla on kaikenmaailman kekkereitä ja kökkäjäisiä, kuten synttäreitä, ristiäisiä, vihkiäisiä ynnä muita kissanristiäisiä, niin aina meidät mopsit jätetään niistä bileistä paitsi ja yksin kotiin kököttämään. Mikä vääryys! Eihän ne mitkään pirskeet ole, jos ei paikalla ole edes yhtä mopsia! Mokomat kaksijalkaiset eivät vain sitä tajua.

Tänäänkin äiskä ja iskä lähti iltapäivällä naimiaisjuhliin. Ja meidät jätettiin kotiin ja vielä kahteen selliosastoon; minut Miinan ja Sallin kanssa olohuoneeseen, Mämmi ja Mutti eteinen-keittiöosastolle. Ei saatu ees Mutin kanssa pelata. Kylläpä oli tylsä ja pitkästyttävä ilta! *murjotusta* Tietysti riemu oli sitä rajattomampi, kun äiskä ja iskä palasivat kotiin. :)

Mutta kaikesta huolimatta, vaikka emme naimiaispirskeisiin mukaan päässeetkään, niin oikein paljon onnea Minnille ja Mikille.. eikästä kun siis Leenalle ja Hannulle hääpäivänä ja auvoisaa yhteistä taivalta! Ja tietysti samalla vielä onnea uuteen kotiinkin ja terveisiä Aatulle. :)

Ja muuten, OIKEIN HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MINULLE HUOMISEN 4 KK -SYNTTÄRIN JOHDOSTA! :))

t. Tyy-ne, huomisen juhlakalu

Jk. Antero: Kunhan me mennään isoina naimisiin, niin onhan meilläkin sitten tuollainen hääkakku, onhan...? <3

Hyvää Ystävänpäivää!

Tänään on kuulemma se päivä, kun ainakin Ameriikassa Amor ampuu nuoliaan... Tui tui vaan, Antero-mopsi siellä jossakin kaukana.. *kaipaava huokaus*

Tässäpä onkin loistava tilaisuus lähettää lämpimät ystävänpäiväterveiset kaikille ystävilleni eli ensinnäkin tietysti Kinkku-äidille ja Veeti-isille, Epulle ja Iitalle sinne kotikotiin, Miina-mummolle ja Salli-tädille, Anterolle *HUOKAUS*, Mämmi-tädille ja Mutille, Miska-enolle ja Moosekselle, Anterolle <3 <3, Armille, Iirolle ja Rikulle, Anterolle... Hillalle, Adalle, Lailalle, Raijalle ja Sirulle, Wilmalle ja Sohville, Anterolle *suukkoja*... niin ja sitten etelän tuleville ystäville ja kansliakolleegoille Ässille ja Isolle I:lle, Anterolle, Fontero-pressalle, Pellelle ja Ompulle, Anterolle... koirapuistokavereille, pentukerhokavereille, Anterolle... Jokohan kaikki tuli mainittua? Lähetinkö jo Anterolle rakkaita ystävänpäiväterveisiä? Pusipusinamnam... Sitten tietysti ystävänpäiväterveiset Minna-kasvattajalle ja kaikille ihmisystävilleni!

Maanantaina käytiin viemässä hoitopoika kotimatkakyydille ja samalla reissulla kylästeltiin Rantsilassa mopsi- ja tipsukavereiden luona. Olipa mukava humputella siellä tyttöjen kanssa! Eilen sitten koirapuistoiltiin Mimmi-ranskiksen kanssa, joka on vasta muuttanut tuohon meidän naapurustoon. Tänään on riehuttu metsässä, tai siis me Miinan ja Sallin kanssa riehuttiin, äiskä könkkäsi... Se hömölö löi päivällä pikkuvarpaansa eteisessä johonkin ja oli sitä vailla, ettei jo soita piipaa-autoa hakemaan sitä sairaalaan. Kipiää sillä kävi, ainakin eteisestä kuuluneesta sadattelusta päätellen. Nyt se känkkäsee, kun varpaaseen sattuu eikä sillä mene kotikengät kunnolla jalkaan. Mamma-raasu.. :(

Tiedättekö, täälläpäin ihmiset sairastaa ilmeisesti tyynesyndroomaa.... Jaa että mikäkö se semmonen tauti on? No se on ensinnäkin nimetty minun mukaani ja siinä on oireina hillitöntä, melkeinpä älytöntä lepertelyä ja jokeltelua, mutta mikä pahinta, vakavana oireena esiintyy myös kel.. kep... (Mamma, mikä se oli se sana??).. kleptomaniaa siis, mamma tuolta ohjeistaa. Aivan hirveä tauti! Ja sitä sairastaa melkein jokainen ihminen, jonka tapaan. Ensin ne alkaa höpöttämään, lepertelemään ja lässyttelemään minulle (mukavaahan se vain on, tähän asti...), mutta sitten ne alkaa puhua, että "Minä laitan kyllä tämän taskuun!" tai että "Ettehän te huomaa, jos vien tämän..." tai muuta tosi huolestuttavaa. =:o Onneksi tuo äippä on sattunut ainakin tähän asti olemaan aina kuulolla ja rientänyt hätiin, ettei ne kepl.. kelpomanian oireet pääse ihan pintaan. Vaan tarkkana tässä saa pikkupikkutyttö olla, tämmöinen, joka takin taskuun melkiistä mahtuu.

Viettäkäähän mukava ystävänpäivä ja muistakaa ystäviänne, niin niitä kaksi- kuin nelijalkaisiakin. :)

Ystävällisin terveisin

Tyyne-ystävänne

Enkkubullia ja mopsinpentuja...

Sunnuntaita!

Tosin ensin lauantain kuulumisia. Käytiin eilen koirapuistossa ja siellä oli huuuuuurjan monta meitä isompaa lyttynaamaista, nimittäin englanninbulldogeja. Niitä oli ainaskin kaks tai kuus tai joku muu pariton luku, mutta monta kummiskin. Kivoja ne oli, ystävällisiä jättiläisiä näin pikkupikkumopsin silmin. Tosin suurin osa niistäkin oli vielä pentuja.















Meillähän asuu tuo Jesse-kissa, kohta 17-vuotias kisulainen. Ja nyt se lopussakin sillekin ura urkenee, kun on koko elämänsä miettinyt, että mille sitä alkais, että mainittais. Jessestä tulee nimittäin koirankasvattaja! Juu juu, ihan oikein luit, koirankasvattaja. Mammahan on hoidellut noita sutenöörihommia tällä viikolla ihan urakalla, yhtä porukkaa täällä meillä kotona. Atvautuvat aina tuonne makkariin ja sitten alkaa kuulua kauhea ähellys.. No killihän asuu pääasiassa siellä makkarissa ja siellä se sitten on katsoa tillotellut, kun pikkumopseja on laitettu alulle. ;)



Niinpä mamma sitten tavotti eilen illalla Jessen tutkailemasta Helena Koskentalon "Parempaan pentutulokseen" -kirjaa silmä tarkkana. Että ihan selvästi Jesse aikoo suuntautua koirankasvatusuralle. ;)

Ei niitä mopsivauvoja meille ole alulle laitettu, vaan meillä on ollut kylästelemässä täällä komea mopsipoika, jonka luona on sitten käynyt täällä nätti mopsityttö riijuureissuilla.

Minun Miska-enoni muuttaa. Tänään käytiin tutustumassa Miskan uuteen ihanaan aidattuun takapihaan uudessa kodissa, kun Miskan äiti oli tekemässä siellä muuttosiivousta. Hieno piha oli ja kodissa kovasti tilaa. :) Onnea vaan uuteen kotiin Miskalle, Moosekselle, Katille, Tiialle, Kristalle ja Tommille! Me pistäydytään sitten aina lenkillä teillä, kun olette niin mukavan matkan päässä sitten. Tosin ettepä tuota ennenkään ole kovin kaukana asustelleet.

Mopsipresidenttimme Fonzie on tänään julkaissut blogissan kansliahenkilöstönsä esittelyt, käykääpäs tutustumassa tämän mopsivaltakunnan valtaapitäviin. ;) http://mopsipoikafonzieturisee.blogspot.com/

Seuraavaan kertaan, söpönassut!

t. Tyy-Ne

Kansliahengettären kuulumisia

Heippa hanipööt! :)

Niinhän siinä sitten kävi, että meikätytölle lankesi pesti tuolta uuden mopsipresidentti Fonzien kansliasta, eli voittekin vastedes puhutella minua kansliahengetär Tyyneksi.

Työsopimuskin tuli sähköpostissa tuossa tiistaipäivänä. Eli tästä se ura urkenee ja olen todella otettu siitä, että saan antaa työpanokseni kaikkien mopsien hyvinvoinnin edistämiseksi ja saan auttaa Presidentti Fonzieta luotsaamaan mopsikansaa aina parempaa ja valoisampaa mopsitulevaisuutta kohti.

Pentukerhokin se sitten päättyi toissailtana, ikävä tulee kaikkia pentukerhokavereita. Ennen kerhoa sain sitten lisää niitä rokkoja (siis niitä piikkejä, ei tuhka-, tuli-, vesi-, ym. rokkoja, niin kuin ensin luulin). Nyt sain peräti kaksi piikkiä. Ensin sain nelosrokotteen ja sitten... AUTSS!! .... rabiesrokotteen, joka alkoi kirvellä niskassa niin maan perusteellisesti, että pisti hillittömän rapsutusmanian pystyyn. Minä niin kimmastuin sille eläinlääkärille mokomasta kutiavasta piikistä, että minä kostin... Väänsin vastaanottohuoneeseen komiat haisevat tortut. Siitäs sait, tuhma eläinlääkäritäti, niih!



Vaan kyllä ne kutinat unohtui, kun pääsin heti piikin jälkeen bailaamaan pentukavereitten kanssa! Meidän mamma ylitti kyllä itsensä! Se muisti ottaa kameran matkaan pentukerhoreissulle!

Minä bailasin siellä tuollaisen cairnterrierin kanssa ja sitten welch corgin kanssa ja sitten vielä pikkuruisen toyvillakoiratypykän kanssa. Oli aivan älyttömän kivaa! :))

Sen welsh corgin kanssa minä biletin eniten. Meillä oli aivan valtavan hienot painit ja juoksukilpailut, mutta siitä se kaveri oli vähän kiero, kun se matalana koirana mahtui niin hyvin eläinlääkäriaseman ruokahyllyn alle ja minähän en mahtunut perässä! Ei kiva, ei..

Välillä kävin sitten taas nuuskuttelemassa isojen koirien puolen tuulia. Mamma on kyllä sitä mieltä, että minun paikkani olisikin ollut siellä isojen puolella, kun minulla on kuulemma niin iso ego. Siis?? Mitä ihmettä se tarkoittaa?? Ei voi pieni käsittää.... Siis minä kävin pentukerhossa puntarissa ja se näytti 3,9 kg, niin miten ihmeessä näin kevyeen pieneen mopsityttöön mahtuu muka joku valtavan suuri ego?? On tainnut mamma tutkailla omia linjojaan ja sekoittanut ne minun egooni, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan...

Pitemmittä pulinoitta oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

t. Tyy-ne

Hengissä ollaan!

Jahas, se on sitten kuukausikin vaihtunut äipän sairastelun aikana.. Oli se vaan niin kipee, niin kipee, ja yski keuhkonsa melkein pihalle. Sitten se on niistänyt varmaan Puolen Hehtaarin Metsän verran nenäliinoja viime viikon aikana... Jos äiskä olisi tullut viime viikolla tänne hoitelemaan sihteerikön pestiään, niin takuulla olisi tartuttanut tautinsa teihinkin, rakkaat lukijani. Sen verta ärsyltä taudilta vaikutti. Se olis vissiin sitten ollut semmonen tietokonevirus, kun olisi teihin netin kautta tarttunut. Mutta minä olin sen verta armollinen, että annoin äiskälle sairaslomaa sihteerin tehtävistä.

Elämä on siis ollut meillä aika köllöttelyä niin kuin kuvasta näkyy. Iskä-paralle on jäänyt mossulenkkeilytys ihan tyystin. Vaan nyt se tuo äippämuorikin on saatu taas kuntoon ja soon entistä ehompi! ;) Kirjottaaki taas niin näpsäkkäästi, kun minätyttö sanelen..

Vielä lähikuva minusta, kun minulla oli korvientuuletuspäivä. :)

Voi vitsin vitsi, kun on muutaman päivän kirjoittelematta, niin heti täällä on uljaat poikamopsit vikittelemässä.. :o Ja vielä oikein resitenttisellainen! Siis mopsien uusi presidentti, Fonzie. Onnea vaan Fonterolle uudesta pestistä! Jaa että kansliahengettäreksi olisi minulle pressankansliassa paikka auki.. Jo vain minulta tapahtuu ne hengettären hommat, mitä ikinä se pitääkään sisällään..

Arvatkaapa mitä?? Minä olen sitten lopultakin oppinut hyppäämään sohvalle eli se tarkoittaa sitä, etteivät Miina ja Salli ole enää missään turvassa naskalihampailtani.. ;) Se tarkoittaa myöskin sitä, että mamma sitten kokosi meidän vuoteen pois tuosta olkkarin lattialta ja me siirrymme makkariin nukkumaan. Siispä lähdemmekin nyt testaamaan, miten se sängyssä nukuttaa äiskän ja iskän keskellä. Palataan, hassunassut, ja eläkää mopseiksi!

Teidän kansliahengettärenne Tyyne