Sataa, sataa, ropisee...

...pili-pili-pom, pili-pili-pom
Koko pieni Tyyne Puh, on niin märkä uh-huh-huh,
koko pieni Tyyne Puh, on niin märkä, HUH!!

Niin että sunnuntaipäivää vaan! Jaa miksikö laulelen? No oikeasti ei kyllä laulata eikä naurata ei niin pätkääkään. Nimittäin mamma otti minut tänä aamuna Miinan ja Sallin mukaan aamulenkille tuohon lähimetsään. Ensinhän minä olin hiiiiiirrrrveän innoissani, kun mamma puki minulle mummolta eilen saadun villapaidan päälle ja vielä valjaat! Vautsi, ihan oikeat valjaat! Vähänkö olin polleena, olin valjaat päällä ihan niin kuin Isot Tytöt! Ne on Mutilta lainaan saadut pentuvaljaat ja vähänkö ne on kyllä näppärät. Tyyne tykkää..

Vaan kun päästiin sinne ulos, niin... YÄK!! Märkä maa ja koko aika sataa räntää, niin että koko pieni Tyyne Puh kastui ihan kokonaan. Ei ollut kivaa, ei. Tämäkö se oli nyt sitä ulkoilun riemua? Ja niin kuin minä olen ollut joka kerta kauheasti lähdössä Miinan ja Sallin mukaan lenkille. Juu ei kiitos, minun osaltani lenkkeily saa jäädä tähän ja piste. Minä opettelen vessan nurkkaan hiekka-astiaan asioille niin kuin Jesse-kissa tekee. Ja väliajat köllistelen lämpimään vilttiin kääriytyneenä sohvan nurkassa. Seikka on saletti!

Sunnuntaiterveisin

sohvaperuna Tyyne, prinsessa, jonka varpaat kastui