Heipä hei!
Aluksi pitää vähän kehua itteäni; olen minä kyllä NIIN reipas tyttö, iskäkin sanoi niin. Minä nimittäin en pelkää pölynimuria ollenkaan! :)) Miina-mummulta meni kuulemma viisi vuotta ennen kuin uskoi, ettei se imuri kimppuun käy. Salli-täti juoksee edelleen imuria pakoon.. Mutta minun tekee mieleni vain mennä nuuskuttelemaan sitä, että mikä ihmeen hyrysysy se onkaan.
Tänään sattui yksi vinha juttu... Äiskä ei ollut ollenkaan innoissaan, vaan torui, että "HYI HYI Tyyne, ei saa!", vaikka minulla oli niin hauskaa.. Nimittäin tuossa iltaruoat syötyämme mamma meni parvekkeelle harrastamaan paheitaan ja me mopsilikat jäätiin tietty sisälle, kuten tavallista. Sitten, kun mamma tuli sisälle, niin mää hulluna leekasin eteisen lattialla. Oli kunnon bileet mulla pystyssä! Mamma sitten katsomaan, että millä mää leekaan. Ja sitten alkoi se HYIHYIHYI ja YÄKYÄKYÄK... No, multa tuli tietty tullut ruoan jälkeen kakkapökäle lattialle.. Ja kun Miina-mummu on kertonut, että oma kakka on hyvää (juu juu, uskokaa pois, Miina SYÖ sitä.. =:-o ) niin pakkohan minun oli kokeilla mummun jalanjäljissä... Tosin en ehtinyt vielä siihen saaliin syöntiasteelle, kun olin vasta tappamassa sitä kakkapökälettä, kun mamma hyökkäsi sen HYIHYIHYI-EIEIEI-YÄKYÄKYÄK-porunsa kanssa paikalle. Tylsimys mamma...
Mutta sen vaan sanon, että mamman tupakin tupsuttelu ei ole kyllä yhtään parempi harrastus kuin kakalla leikkiminen tai jopa sen syönti. Että HYIHYIHYI vaan mamman kessuttelullekin, niih!
Moralisoi
Herkuttelija-Tyyne
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti