Pam, poksis, rätätätätätätäviiiiuuhhh PUM!!

Se on sota nyt, siihen tyyliin paukkuu ja poksuu! Niin minä luulin, kun tuo törkeä paukuttelu illansuussa alkoi. Vaan vuosi kuulemma vaihtuu, kertoivat. Taitaisi se vaihtua kyllä ilman tuollaista järjetöntä paukutteluakin. Vaan meidän mopsien hermojärjestelmä on silkkaa terästä, eikä me mokomista paukuista perusteta. Vedellään vain sikeitä, vaikka kuinka paukkuisi. Iskä soittelee ihan kaiken varalta minulle poppia ja katsoo Simpsoneita ISOILLA ÄÄNILLÄ, mutta se on ihan hätävarjelun liioittelua, sanon ma.

Minä olen sitten ihan virallisesti Mopsipulinan tammikuun tyttö, kuten kuvasta näkyy. ;) Mopsipulinahan on mopsiharrastajien epävirallistakin epävirallisempi keskustelupalsta ja löytyy helpoiten osoitteella http://www.mopsipulinaa.tk/ Jos pulina mopseista kiinnostaa, niin käypäs lukaisemassa pulinasäännöt ja rekisteröidy pulisijaksi. Sen verran olen oppinut jo näitä atk-hommiakin mamman kanssa surffaillessa, että kannattaa nuo em. linkit avata uuteen ikkunaan selaimessa, muutoin eksyt pois minun sivultani ja sehän olisi suurtakin suurempi vahinko se! Miten se nyt menikään... mammaaa..?? Juu, mamma huutelee tuolta, että klikkaa mopsipulinan linkkiä hiiren oikealla näppäimellä ja valitse "Avaa uudessa ikkunassa" tai "Avaa uudessa välilehdessä". Minusta tulee varmaan oikein nörtti vielä, kun usein tehdään äiskän kanssa kaikenmaailman tietsikkahommia tässä sylikkäin.

Tietsikkahommista puheenollen, mammalla oli projektina, että nyt äitiyslomalla ollessaan se uusii vähän kennelin kotisivuja. Ja tänään ne on julkaistu pikkasen uusitussa asussa, kurkkaseppas niitäkin, http://www.aatuutilullaa.net/ Jos sieltä löytyy jotain kökköjä tai ihmeellisyyksiä, niin pistäkää tuolle äipälle postia, niin se sitten korjaa. Ai niin, on siellä kielioppivirheitä lontoonkielessä, mutta äippä ei ole ehtinyt niitä vielä korjaamaan. Onneksi tuo iskä on kielinerokkaampi kuin äippä. ;)

Tänään meillä on Sallin kanssa ollut kivat touhut, ollaan pelailtu ja painittu pitkin päivää. Salli-täti on kyllä kiltti, kun lopultakin alkoi minua. Tottahan minä tiesin, että ei Sallikaan pysty loputtomiin minun synnynnäistä viehätysvoimaani vastustamaan, joten odottelin ihan rauhassa, että milloin se riemu repeää ja painit Sallin kanssa alkaa.

Eilen kävi kaukaisia vieraita, ihan Etelä-Suomesta asti; Elina, Hilla, Ada, Laila ja Raija. Näistä Hilla on mopsi, Ada, Laila ja Raija tipsutyttöjä ja Elina heidän palvelijansa. ;) Kiitoksia kovasti teille kaikille käynnistä, oli mukava tutustua teihin! Muiden kanssahan te olettekin entuudestaan tuttuja, mutta minulle uusi tuttavuus. Treffaillaanpa toistekin. Elinaa kiinnosti kovasti monenko voipaketin verran minä painan ja niinpä käytiin mamman kanssa puntarilla. Ja melkiistä kuusi voipakettia on minun painoni! Eli tarkemmin sanottuna 2,7 kiloa on kertynyt mittariin. Mamman kiloista ei sitten mitään puhutakaan, kun se on aivan hulluna vetänyt koko joulun ajan kinkkua, torttuja ja suklaata. Sokerit tykkää.. Soo soo, äippä, heitä hukkaan sellainen herkuttelu!

Huomenna me mennään kuulemma itse kylästelemään Armin ja Armin äipän kanssa. Aivan mahtis juttu tavata taas Armi, on ollutkin ikävä. Mutta se on huomisen juttuja se, jotta huomiseen ja oikein hyvää, onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille faneilleni!

Toivottaa

Tyyne, tammikuun tyttö

Sataa, sataa, ropisee...

...pili-pili-pom, pili-pili-pom
Koko pieni Tyyne Puh, on niin märkä uh-huh-huh,
koko pieni Tyyne Puh, on niin märkä, HUH!!

Niin että sunnuntaipäivää vaan! Jaa miksikö laulelen? No oikeasti ei kyllä laulata eikä naurata ei niin pätkääkään. Nimittäin mamma otti minut tänä aamuna Miinan ja Sallin mukaan aamulenkille tuohon lähimetsään. Ensinhän minä olin hiiiiiirrrrveän innoissani, kun mamma puki minulle mummolta eilen saadun villapaidan päälle ja vielä valjaat! Vautsi, ihan oikeat valjaat! Vähänkö olin polleena, olin valjaat päällä ihan niin kuin Isot Tytöt! Ne on Mutilta lainaan saadut pentuvaljaat ja vähänkö ne on kyllä näppärät. Tyyne tykkää..

Vaan kun päästiin sinne ulos, niin... YÄK!! Märkä maa ja koko aika sataa räntää, niin että koko pieni Tyyne Puh kastui ihan kokonaan. Ei ollut kivaa, ei. Tämäkö se oli nyt sitä ulkoilun riemua? Ja niin kuin minä olen ollut joka kerta kauheasti lähdössä Miinan ja Sallin mukaan lenkille. Juu ei kiitos, minun osaltani lenkkeily saa jäädä tähän ja piste. Minä opettelen vessan nurkkaan hiekka-astiaan asioille niin kuin Jesse-kissa tekee. Ja väliajat köllistelen lämpimään vilttiin kääriytyneenä sohvan nurkassa. Seikka on saletti!

Sunnuntaiterveisin

sohvaperuna Tyyne, prinsessa, jonka varpaat kastui

Lauantai-iltapäivän ratoksi...

Nää kävi tänään kylästelemässä. Nää kylästeli minun Veeti-isäni luona. :) Arvatkaapa kuka siellä osasi parhaiten käyttäytyä?? No MINÄ tietysti! Kas, kun Salli väänsi kakat Veetin olohuoneen lattialle (tosin onneksi minun pissapaperilleni) ja sen jälkeen Miina nosti jalkaa olohuoneen mattoon. Juu, luit oikein, nosti jalkaa. Vissiin mummulla vähäsen mieshormoneja.. Eikä ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun Miina tekee sen Veetin luona. Vai voisikohan olla niin, että Miina-mummu olisi vähän ihastunut Veetiin ja yrittää jättää Veetille sulotuoksujaan... Omituista sakkia! Minä olin siis ainoa, joka siellä yritti edes näyttää, että mopsit OVAT fiksuja. Pissasin ihan omalle sanomalehdelleni, kun siihen minulla on lupa pissata, ja se lupa on VAIN minulla. Ja tirautin minä takapihallekin, kun käytiin ulkoilemassa. Iskä siellä esitteli minulle sitä paikkaa, missä minut ja velupojat on laitettu alulle. Voi kun äitikin olisi ollut mukana!

Tässä minä ja mun isi.

Iskällä oli kiva siililelu, jonka isi oli saanut lahjaksi Joulupukilta.

Sitten me vähän leikittiin isin kanssa sellaisia isi-tyttö-leikkejä. :)

Olipa mukava pistäytyä mummolassa katsomassa iskää, vaikka Miina ja Salli näyttivätkin siellä kaikki temppunsa. Jos Aija-mummo luet tätä, niin minä lupaan opettaa nuo seniorit vielä tavoille, että niiden kanssa viitsii kylästellä. Kiitoksia mummolle paijauksista ja pusuista, villapaidasta ja takeista, äiskä käskee vielä kiittelemään päiväkahvistakin. :)

Nyt maistuukin uni makiasti, kun on ne tuollaiset reissut aika rankkoja pienelle mopsitytölleeeehhh... kroooohh...

Hups.. olin simahtaa ennen lopputervehdystä! Että väsynein terkkusin

Tyyne, isin tyttö

Ihme ja kumma...

Heippatirallaa!

Aatu, Aatun äiti ja Aatun äitin täti kävivät kylässä. Kummaa sukua tämä, kun kaikkien suosikkisanonta tuntuu olevan "Tyyne, EI!!" (Mamma oli justiinsa lukenut Punkerosta Slipin Sirkun kirjoittaman jutun, jossa Sirkku sanoi, ettei pennun nimeä pitäisi käyttää pennun torumiseen, ja ohjeisti vieraita, että pelkkä "ei" riittää, jos tarvii torua ja luvallista purtavaa suuhun.) Mutta asiaan palatakseni, jaa miksen muka saa purra varpaita?? Kiva tuoksutella eri ihmisten erilaisia sukkamehuja ja vähän purasta narskauttaa varvasta. Ja joka ikinen kerta ne tunki minun suuhuni jotain purulelua tai siankorvaa.. Kummaa hommaa..

Aatukin rohkeni ottaa minut syliin, kun nukuin. Mukavasti tirsotutti Aatunkin sylissä. :)

Ihmetyttää minua yksi toinenkin juttu... En voi ymmärtää, miksi mamma ulkoiluttaa tätä mopsiporukkaa kahdessa satsissa; on Miinan ja Sallin satsi ja sitten Tyynen satsi. Älytöntä.. Mamma pääsisi paljon vähemmällä, kun ottaisi meidät kaikki aina mukaan, luulen ma. Mutta ei! Tänäkin iltana, kun Miinan ja Sallin satsi teki ulos lähtöä, niin minä tepsutin kiireesti paperille pissalle, että ehdin mukaan. Väänsinpä vielä tortutkin eteisen lattialle ja syöksyin ovelle; nyt olen valmis lähtemään ulos! Ja pöh! Sitten tuli iskä ja nappasi minut syliinsä, ja niin pääsi mamma karkaamaan Miinan ja Sallin kanssa ulos. Menivät kuulemma koirapuistoon. Mikähän se sellainenkin puisto on? Kasvaakohan siellä koiria?? Peräti mopseja? Jotakin ne höpöttää rokotuksista, että sitten minäkin pääsen, kunhan saan rokot. Ai tuhkarokon? Vaiko vesirokon? Taikka peräti tulirokon?? Tai kaikki ne? Hui kauhistus! Minä en kyllä mitään rokkoja halua, en sitten ikuna kuuna päivänä!

Vallan menee pyörryksiin pienen mopsin pää kaikista näistä aatoksista. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastutaa pientä mopsinpentua..

Ihmetellen

Tyy-ne

Mummulta perittyjä ominaisuuksia...

Heipä hei!

Aluksi pitää vähän kehua itteäni; olen minä kyllä NIIN reipas tyttö, iskäkin sanoi niin. Minä nimittäin en pelkää pölynimuria ollenkaan! :)) Miina-mummulta meni kuulemma viisi vuotta ennen kuin uskoi, ettei se imuri kimppuun käy. Salli-täti juoksee edelleen imuria pakoon.. Mutta minun tekee mieleni vain mennä nuuskuttelemaan sitä, että mikä ihmeen hyrysysy se onkaan.

Tänään sattui yksi vinha juttu... Äiskä ei ollut ollenkaan innoissaan, vaan torui, että "HYI HYI Tyyne, ei saa!", vaikka minulla oli niin hauskaa.. Nimittäin tuossa iltaruoat syötyämme mamma meni parvekkeelle harrastamaan paheitaan ja me mopsilikat jäätiin tietty sisälle, kuten tavallista. Sitten, kun mamma tuli sisälle, niin mää hulluna leekasin eteisen lattialla. Oli kunnon bileet mulla pystyssä! Mamma sitten katsomaan, että millä mää leekaan. Ja sitten alkoi se HYIHYIHYI ja YÄKYÄKYÄK... No, multa tuli tietty tullut ruoan jälkeen kakkapökäle lattialle.. Ja kun Miina-mummu on kertonut, että oma kakka on hyvää (juu juu, uskokaa pois, Miina SYÖ sitä.. =:-o ) niin pakkohan minun oli kokeilla mummun jalanjäljissä... Tosin en ehtinyt vielä siihen saaliin syöntiasteelle, kun olin vasta tappamassa sitä kakkapökälettä, kun mamma hyökkäsi sen HYIHYIHYI-EIEIEI-YÄKYÄKYÄK-porunsa kanssa paikalle. Tylsimys mamma...

Mutta sen vaan sanon, että mamman tupakin tupsuttelu ei ole kyllä yhtään parempi harrastus kuin kakalla leikkiminen tai jopa sen syönti. Että HYIHYIHYI vaan mamman kessuttelullekin, niih!

Moralisoi

Herkuttelija-Tyyne

Kinkun tuoksua ja muistoja vauva-ajoilta

Armi kävi eilen kylässä! Vähänkö me taas leikittiin ja juostiin ja painittiin ja touhotettiin. Välillä tirsotettiin, että jaksettiin taas leikkiä ja juosta ja painia ja touhottaa. Että olikin mukavaa! Kiitos Armille käynnistä, tulethan toistekin taas leikkimään?

Sitten minä olenkin nukkunut tämän päivän kuin tukki, ihan koko päivän. Välillä olen käynyt vähän hoitelemassa asioita ja ruokailemassa, mutta sitten olen taas nukkunut Armi-väsymystä pois. Illalla Miina-mummu kömpi minun viereeni nukkumaan. Ai että oli mukava ja lämmin tussottaa siinä mummun kyljessä! Yhdessä välissä silmiäni raottaessani tajusin sen: Miina-mummulla on tissit! Ihan samanlaiset tisut kuin äiti Guineverella. Voi, en ole saanut herrrrrrkullista tissimaitoa puoleen toista viikkoon... Niinpä kömmin Miinan tisuille, aloin tökkiä niitä kirsullani ja painelin tisujen vierestä tahtia pikkutassuillani. Mutta vaikka kuinka imeä lutkutin, ei sieltä mitään herunut. :( Mutta Miina-mummu oli niin ihana, että antoi minun kaikessa rauhassa siinä touhuta ja muistella vauva-aikoja.

Tiedättekö muuten mikä minut saa aaaaaaivan sekaisin?? No joulukinkku! Se on niin armottoman hyvän tuoksuista eikä se maistukaan pahalle, suorastaan taivaallisen hyvää on! Ai että siinä pikkumossun pieni pää menee ihan sekaisin, kun nenuun tulvahtaa herkullisen joulukinkun tuoksu. Ja kun mamma sitä minulle pieninä palasina tarjoilee, niin siinä meinaa kyllä mennä mamman sormetkin samalla! Olen kyllä varonut ylensyömästä kinkkua, että pikku masuparka mene sekaisin.

Olen muuten saanut elämäni ensimmäisen perinnön. Sain nimittäin Miska-enon Kati-mammalta joululahjaksi Miskan vauvapururenkaan odottamaan hampaiden vaihtumista. Tosin mukava sitä on mussuttaa nytkin jo.

Kohta pitäisikin meikätytön alkaa kylästelemään sukulaisissa, käydä enon luona ja Sulo-papan luona. Mutta kaikki aikanaan.

Tissimaitohaavein ja kinkun tuoksuisin terveisin

Tyynenne

Terve, terve, tässä on Tyyne..

Minä olen mopsityttö Tyyne, viralliselta nimeltäni Pyöreän Pöydän Lady Linette. Minun tarinani alkaa oikeastaan jo keväältä 2006, vaikka olen syntynytkin vasta lokakuussa 2007. Nimittäin tuo äippä tilasi minut jo silloin, 1,5 vuotta ennen syntymääni, Pyöreän Pöydän Minnalta, siis kasvattajaltani. Eli mitä todennäköisimmin olen kyllä aika odotettu mopsilapsi perheessäni. ;-)


Toinen merkittävä etappi oli elokuun puolivälissä 2007, kun Kinkku-äiti ja Veeti-isi menivät naimisiin Aijan takapihalla Oulussa. Välillä sateli vettä, mutta sadehan tietää häissä onnea. Ja onnea matkassa olikin ihan roppakaupalla: meitä sikisi neljä mopsilasta, kaksi typsykkää ja kaksi poitsua. Synnyimme keskiviikkoaamuna 17.10.2007.

Sisarukset saivat nimikseen Noita Röhkimys, Kuningas Arthur ja Sir Lancelot. Alunperin Noita Röhkimyksen piti muuttaa Tuula-äiskän luokse, mutta pikkunoita matkasi enkelten maahan muutaman viikon ikäisenä, joten minä olen ikäänkuin Noidan "perintöprinsessa".

Vartuimme Minnan ja hänen perheensä hellässä huomassa tomeriksi ja reippaiksi mopsin pennuiksi. Kun ikää tuli kahdeksan viikkoa täyteen, meni meistä jokaisen elämä vähän mullin mallin: me lähdimme maailmalle uusiin koteihimme. Aatu-veli (Kuningas Arthur) muutti Jyväskylään Annikan ja Akin luokse, Masa-veli (Sir Lancelot) körötteli puolestaan Susannan luokse Joulupukin maahan. Minua tuli Oulusta kunnon akkarevohka hakemaan; oli Tuula-äippä, Piia-täti ja Inka-täti. Niin pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja mamma kietoi minut Minnan antamaan vilttiin ja ei kun kirsu kohti Oulua ja uusia tuulia.

Kyllä minua ensin vähän jänskätti täällä uudessa kotona. Täällä oli kolme isoa mopsia, Miina, Salli ja Armi. Ihan saman näköisiä kuin Kinkku-äiti ja Eppu, mutta siltikin minua vähän pelotti. Ne kaikki tulivat nuuskuttelemaan minua ja minä pistin donitsisykeröni ihan suoraksi koipien väliin. Mutta sitten, kun ne olivat minut nuuskineet, Miina ja Salli kömpivät sohvan nurkkaan vierekkäin kuorsaamaan ja Armi alkoi leikkimään kanssani! Minulle oli kerrottu, että Miina on minun mummoni eli Kinkku-äidin äiti, ja Salli puolestaan äidin sisko eli tätini. Armi taas ei ole minulle mitään sukua, Armi on kuulemma unkarilainen tanssiva sirkuskoira (vaikka ihan mopsilta se näyttää, kumma kyllä). Armi ei asu täällä meillä, vaan on silloin tällöin hoidossa ja hyvä niin, onpahan minulla leikkikaveri, kun Miina- ja Salli-hapannaamat eivät vielä ole innostuneet kanssani mopsipeleihin. Armi on ehdottomasti minun paras kaverini! Armi on kuulemma tulossa meille juoksuhoitoon, jahka sen juoksut alkaa, ettei Iiro-"velu" ole Armin kanssa silleesti ja ettei tule sitten weimarinmopseja. Ne voisivat olla kyllä aika kauniin värisiä... Mutta niin, odotan aivan hirvittävän kovasti niitä Armin juoksuja, että Armi olisi täällä meillä sitten pidemmän aikaa leikkimässä kanssani.

Minulle on yritetty opettaa monia uusia asioita täällä uudessa kotona. Kumma kyllä, ne on suurin osa sellaisia asioita, joita en saisi tehdä... Kuten että ihmisten varpaita ei saa jyrsiä, vuoteeseen ei saa pissata ja että kissan ruokia ei saa syödä. No, pienen mopsivauvan päähän ei paljon asioita kerrallaan aina mahdu, eivätkä ne kauaa siellä edes säily, niin tämän tästä minä unohdan nuo uudet opit. Osaan kyllä olla myös ovelakin.. Tänä aamuna mamma laittoi keittiössä tiskejä koneeseen ja Jesse-kissa oli syömässä jauhelihaa lautaseltaan. Jesse ei syönyt kaikkea ja siinä siunaamassa, kun mamma käänsi selkänsä, seisoin minä keskellä Jessen ruokalautasta ja lopaisin jauhelihat nassuuni niin nopeasti kuin suinkin vain ehdin, ennen kuin mamma hoksii ja kieltää minulta herkuttelun. Sinällään ei kuulemma haittaisi, vaikka söisinkin jopa kissojen purkkiruokaa (oppisinkohan sitten naukumaan??), mutta mamma kuulemma yrittää opettaa minulle sitä, että kissan lautaselta ei syödä, vaan vain niistä omista enkulikupeista, joita mamma oli ihan minua varten ostanut.

Täällä uudessa kodissa on välillä tungosta kuin Tuiran asemalla. Vähän väliä jotkut tulee ja toiset menee.. Väittävät, että se johtuu minusta. Minusta?? Olenkos minä niin sangen ihmeellinen ja hämmästyttävä mopsilapsi, että kaikki haluavat minut nähdä? Ilmeisesti. :-) On käynyt isompaa ja pienempää, erityisesti on jääneet mieleen Julia ja Moona. He ovat kuulemma sukulaistyttöjä, sanoi mamma. Mutta tosi kiva, kun käytte nyt, kun mammakin on minun kanssani äitiyslomalla koko loppuvuoden!

Virallisemmat uutiset elämästäni löytyvät Aatuutilullaa-kennelin sivuilta, http://www.aatuutilullaa.net/ paitsi vielä minua ei ole siellä omissa koirissa. Mamma on vähän uusaamassa kotisivuja ja laittaa sitten vasta uusille sivuille minut, joten tiedonjanoisimpia fanejani varten perustin tämän blogin. Kirjoitellaan, kun ehditään.. ;)

Leppoisaa Joulun aikaa kaikille faneilleni. o<;-)

toivottaa Tyyne Typsykkä Tyllistylleröinen