Meiän mamma joutu leikkaukseen :((

Mamma-parka, sillä on ollu ihan surkia päivä. :( Tai oikiastaan se joutu jo eilen illalla ensimmäiseen leikkaukseen.. Ne oli papan kans sukuloimassa ja mamma joutu siellä sitte tukanleikkaukseen, omia niskavillojasa leikkauttammaan. Vaan oli parturilla vissiin vähän ärsy kone, jolla ajeli, kun mamman niska helotti sitte illan punasena. =:o

Tännään mammalla oli aika sitte hammaslääkäriin. Hammaslääkäri oli alkanu paikkaamaan mamman viisauven hammasta (mammasta ei kyllä yhtä-äkkiä uskos, että sillä semmosetki on vielä tallella, on se sen verran tökerö välillä, hih...) Vaan hampaassa oli ollu ihan hiiiiirviän iso reikä ja lekuritäti oli tojennu, että pois mokoma. Niinpä oli alakanu hampaan paikaltaan kitkuttelu. Vaan eihän siihen ollu naisihmisen voimat riittäny, vaan oli pitäny hakia kaveriksi miespuolinen hammaslääkäri, joka oli rontassu voimaisa takkaa äiskän hampaan pois. Oli kuulema tuntunu siltä, että lähtee puoli poskiluuta matkassa! Äiskä-parka. Oisinpa voinu olla siellä pitämässä äiskää käjestä kiinni, varmana sitä on hulluna pelottanu, mutta eihän sinne saa koirat, ei ees mopsit, mennä. :(

Mamma oli sitte menny Liisa-tätin luokse ja siellä hoksannu, että mammasta kuuluu ihmeellisiä ääniä. =:o (No kuuluu siitä monastiki, mutta nämä oli kuulemma ollu jotaki tosi erikoista.) Mamman suusta, siitä poistetun hampaan kohalta, oli alkanu kuulua "viuuu", "pruut", "tuuh" ja mitä millonki, riippuen siitä, että mitä äiskä teki, hengittikö, puhuko vai niistikö nokkaa. No mamma teki heti ite diagnoosin, että nyt on hampaan kohalta reikä poskionteloon ja ei kun soittoa hammaslääkärille takas ja aika päivystävälle. Ja mammahan oli teheny ihan oikian diagnoosin! Niinpä päivystävä hammaslääkärisetä otti veiten ja leikkas sitä kohtaa, missä hammas oli ollu ja ompeli reiän kiinni. Nyt ei mammasta kuulu ennää omituisia ääniä. :) Nyt äiskä on antsakuurilla ja oli tosi kipiän olonen, kun tuli iltapäivällä kotia. :( Pahinta mamman toipumisajassa on se, että mamma ei saa niistää nenää kahteen viikkoon ja sillä on melekonen räkätauti (tämä Virvellekin tievoksi). Sunnuntaina sillä tuli kurkku kipiäksi ja kolome päivää se on nyt niistäny, vaan eipä niistä ennää. :( Ei auta ku torsuta räkä nokassa ja pyyhkiä se, mikä pois itekseen valluu. :( Oli kyllä siltä hammaslääkäriltä tosi ajattelematonta alakaa ottamaan hammasta tuommoselta räkänokalta, kun nuissa ylähampaitten poistoissa on aina se vaara, että tullee reikä poskionteloon asti. Mamma aikoki vaihtaa sille hammaslääkärille, joka oli tännään päivystämässä, kun ei oikein se hampaan ottaminenkaa mammaa vakkuuttanu...

Perjantaina mammalla on kontrolli, että miten reikä on alakanu parantummaan. Pitäkää peukkuja, että tuo meiän mamma pääsee tällä tästä. Tämmösiä tappauksia kun on joskus jouvuttu sitte monneen kertaan parsimaan tuolla paikallisessa yliopistosairaalassa..

Vaan eipä tuo hammasepisodi mamman tahtia palijo hijastanu... Se kun tuli kotia, niin me otettiin ekka toista tunnin päikkärit. Se oli muuten pari tuntia puhekiellossa leikkauksen jäläkeen, niin se ei voinu meillekää huutaa, hih.. ;) Sitte kun me herättiin päikkäreiltä, niin se lähti papan kans koululle joulupuurolle ja laulamaan kauheimpia joululauluja (olisivat voineet antaa sille laulamiskiellonki... ai että se on taas tällä viikolla koitellu meiän sävelkorvia!). Oikiastihan ne on kauneimmat joululaulut, mutta kauheimmat niistä tullee sitte, kun meiän mamma alakaa niitä laulamaan... Onneksi me ei päästy sinnekään mukkaan... ;))

marsulle tiedoksi, että ei se tuo mamma mihinkää marttakerhoon kuulu, mutta on se käyny kerran maa- ja kotitalousnaisten mummuillassa. Siellä niitä sukkia väännetään ja lapasia. ;) Vaan meiän mamma oli ollu siellä vähän niin ku vaan seurustelupuolella, sillä on tuo peukalo meleko keskellä kämmentä, kun puhutaan käsitöistä. ;)) Ja aikoo se kuttua ne sukankutojat tänne meilleki pitämään tupailtaa tässä talaven päälle, kunhan tuosta joulusta ohi selevetään.

Mutta mää alan nyt hoiteleen tuota meiän äiskää, kun on se kummiski vähän surkeena, kun hampaan kohtaa pakottaa ja suupieliki sillä raukalla on halennu, kun se täti runno sitä hammasta irti.. :((

Ai niin, Armi-mopsi on tännään käyny silimä- ja polovitutkimuksissa. Polovet oli olleet terveet ja silimissäki vain pikkusen jotaki huomautettavaa. :) Armista muuten tullee minun äitipuoli! Se nimittäin on menossa naimisiin mun Veeti-iskän kans tuossa ens vuojen puolella. Toivottavasti mää pääsen morsiusneijoksi. Sitte mää katon tarkkaan mallia, että minkälaisia ne häähommelit on, että tiiän sitte kertoo Antero-mussukalle ja osataan toimia oikein, kunhan on meiän hääseremonioitten vuoro. ;)) Halipusuja Anteroiselle! *puspus* Ja Armille onnea hyvistä tutkimustuloksista! Mamma kuulema pistää ne sitte kotisivuille, kunhan ne näkkyy KoiraNetissä, että tulevat oikeen sinne.

Tässä vielä kuva Veeti-isistä ja Armista. :)

t. Tyy-ne, sisar hento fawn, taas..