torstai 4. joulukuuta 2008

Jee, on rankkaa olla kotimies...

Juu, nyt pittää kyllä laulaa niin ko ne The Joulukalenterin tontut, että "I said jee, it's hard to be a kotimies!" Paitti nehän laulo siis tonttumiehistä.

Iskä lähti lauantaina kaupunkiin ja pappa lähti iskän kyytissä sinne kylästelemään. Me jäätiin äiskän kans kotimiehiksi ja kyllä nuo kotihommat veti meikätytöt niin piippuun, kun keskiviikkoon asti pijettiin äiskän kans huolta, että pirtissä riittää lämmintä ja porroilla evästä. Me maattiin keskiviikkoilta sohvalla ihan reporankoina eikä värräytetty silimäripsiäkkää! Mää rellottelin tuossa Miina-mummun kylessä puoliksi selälläni, Miina siinä minun ja Sallin välissä ja Iines sitte Miinan ja Sallin peppujen päällä. :D




Porot vaikutti sangen tyytyväisiltä, kun äiskän kanssa niille haalattiin jäkälää, lehtikerppuja ja aiv:tä. Lupsakoita elukoita, pääasiassa. Äiskä kun meni poroaitaan jäkäläsäkin kans, niin ihan hyörivät äiskän ympärillä niin ku meki aina ruoka-aikana. ;) Niin joo, noita porojahan oli kaks sillon lauantaina, kun jäätiin tänne omikseen. Jossaki vaiheessa oli ilimestyny pihalle auton jälet, jokka vei poroaitaan, ja sinnehän oli tuuva tupsautettu kolomas poro. Ollaan vissiin aika makiasti äiskän kanssa päikkäröity (taikka peräti yökkäröity, kun voi nuo poromiehet kuskailla noita elukoita iltamyöhäänki), kun ei oo tietty porontuojista mittää.



Tää poro on tuommonen hassu sarvipuoli. missä lie katkonu toisen sarvesa. Tämä on se poro, jonka äiskä ihan ite toi sillon viime viikolla papan kans kotia sieltä poroaidalta.



Ja tämä hyväkäs.... Se oli huiskauttaa äiskää käpälällä yhtenä aamuna, kun vietiin niille ruokaa. =:o Me mossutytöt ja postonkakku tietysti työnnyttiin mamman mukana aitaan ja eihän sitä voi mittää tälle villille luonnolleen, piti alakaa Iineksen ja Sallin kans vähän härnään poroja, hih... No tämä mokoma pillastuki siihen meiän haukkuun ja alko antamaan meille etusorkkaa! =:o Mehän vikkelinä tyttöinä tietysti alta pois, mutta äiskäköntys siinä meiän ja poron välissä, hui kauhia! Ei käyny onneksi mitenkää, kun äiskällä oli jäkäläsäkki käjessä, niin poron etujalaka sattu vain siihen säkkiin. Hittiläinen, jos tuo olis kopassu äiskän ihan petipotilaaksi, niin olis siinä ollu meillä koiratyttöillä mahoton urakka sitte huolehtia pirtin lämmityksen ja porojen hoitamisen lisäksi äiskän passauski petin pohjalle!



Nyt kun pappa on kottiutunu reissultansa, niin on meiän vuoro pakata Astrid ja lähtiä reissun päälle. Voi Antero-mussukka, kun sää niin toivoit, että Astrid tois meiät joskus sinne asti, niin ei vieläkään.... *kaipaava huokaus ja tsiljoonia pusuja Anterolle* Me ajellaan Astridin kans Oulun kottiin viikonlopuksi. Äiskällä on Oulussa palaveria palaverin perrään ja lauantaina pikkujoulutki, että semmonen reissu on tievosa.
Muuten, hirviä vääryys on kohannu meitä! Äiskä ei oo hommannu meille joulukalentereita! =:o On se niin vääriin, väärin, väärin! Itellä sillä on kyllä oikeen kaks kuvakalenteria, pah! Eikä se horisko muista niistäkää aukoa luukkuja... Me kohta Iineksen kans takavarikoijaan ne äiskän joulukalenterit ja tehhään niistä semmonen joulunen palapeli, hih... ;)

Mukavaa viikonloppua!
t. Tyy-ne, työn raskaan väsyttämä kotimiesmopsineiti

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Rakas Tyyne, kyllä sulla on lokosat oltavat siin sohvalla. Voi kuu pääsis viekkuun.

Me ollaan passattu tota äiskää, ku se sairastelee (vaiks ei se Poron kaa oo tehnykkä tuttavuuta) ja päätettiin ottaa siitä hommasta lopputili ja viedä se lepäilee tonne sukulaistensa luo. Passatkoo ne äiskää välillä.

Tollane poro vois olla hauska nähdä. Ne varmaan pelkäis mua, ku mä oon niin suuri ja vahva, hih...

Meil on joulukalenterit, mut ne on sellaset tyhmät raaputettavat, ei niist paljon iloo oo. Fontero kyl paljasti, et niil voi saada rahaa ja et meen pitäski vahtii, et ne mahdolliset rahavirrat tulee sit meiän lompakkoon eikä äiskän kukkaroon. Aattele, sit ku mä saan paljon rahaa, mä ostan sulle kaikki maailman kalenterit, *pusipusi*.

Mukavaa viikonloppuu sulle, Rakas Tyyne. Muistele mua lämmöllä.

Terv. Yours Antero

Anonyymi kirjoitti...

Voi Antero, mää todella toivon, että sää voitat niistä raaputuskalentereista, kun kerta lupaat sitte ostaa mulle kaikki maailman kalenterit! *puspus* Ai niin, on meiän äiskällä niitä raaputuskalentereitaki, oikeen kaks. Ei se muista niitäkää raaputella..

Se on muutenki ihan hokara... Nytki se heräs keskellä yötä, täällä Oulun kotona. Sillä pyöri sängyssä pää ku pöllöllä ja se ihmetteli, että missä ihmeessä se oikeen on... No eihän tässä vielä kaikki, seuraavaksi se ihmetteli, että MITÄ IHMETTÄ MOPSIT TEKEE SÄNGYSSÄ??? Siis haloo?? Mehän nukutaan AINA sängyssä.. Ei käy täysillä tuo äippä, ei...

Äipän pään seleviämistä ootellessa halipususuukkoja Antero-mussukalle!

Anonyymi kirjoitti...

Tyyne kulta, älä välitä. Tota on liikkeellä äiskien keskuudessa. meen äiskä kans viime yönä oli ihan "hukassa", ku heräs sellaselta lattiapediltä. Mun piti sitä sit vähän ojentaa, et "eks nuija tajuu, me ollaan mummin ja vaarin luona", hih... Oisit nähny sen hölmistyneen ilmeen, ni oisit varmaan nauranu.

Mä meen ny raaputtaa sitä kalenterirahaa, ku on jääny muutama päivä väliin. Pidä kullannuppu tassut pystyssä ja Antero mielessä, mi kyl me onnistutaan *pusuja ja vielä kerran pusuja*.

Rakkautella Antero