Haa, nyt minä sen tajusin, miksi meillä on laitettu sänky ja sohvat vankilaan aitojen taakse. No tietysti siksi, ettei iskä putoo sängystä! :)) Sallia tuo aita ei kyllä hidastanut ei niin pätkääkään. ;)
Äiskä on laittanu Miinalle pentulaatikon makkariin. Miinaa se ei ole kauheasti kiinnostanut, mutta minusta on mukava käydä vetelemässä unia siellä laatikossa. :)
Tänään käytiin mamman kans taas mätsärissä. Äiskä kehui mua ihan hirveästi, että esiinnyin tooooosi hienosti. *ylpee* Ainoo juttu, mikä siellä kehässä pistää vähän pasmat sekaisin, on se, kun mennään porukalla ympäri. Mua ihan hirvittää, että toiset juoksee pahki. =:o Ja silloin pitää alkaa vähän vikuroimaan hihnassa. Mutta tänään tosi vähän. :)) Mää sain punaisen nauhan, vaikka mun parina oli sellainen aaaaiiiiivan iiiiihana tipsuvauva. Tuomari kehui siinä vaiheessa minua, että olin niin reipas. :) Punaisten kehässä tulin sitten neljänneksi, hyvä minä! ;) Pikkupentuja oli kehässä kaikkiaan 30. Palkinnoksi sain ruusukkeen, nappuloita ja puruluutikkuja.
Mätsäristä palatessa käytiin katsomassa Tepan uutta kotia keskellä keskustaa. Tepa meinas dognapata minut, kun mamma oli lähdössä! =:o Tepa vissiin meinas, että kun se antoi mammalle etukäteisnimpparilahjaksi sellaisen pehmomopsin, niin saa vaihtoskina sitten minut. Eihän se sellainen peli vetele, äiskäähän mulla tulis ikävä! Ja iskää ja Miinaa ja Sallia ja Jesseä...
Kivat sunnuntain jatkot faneilleni ja mukavaa alkavaa viikkoa!
t. Tyy-ne, turvallisesti kotona
1 kommentti:
Huomenta Tyyne Tyllerö ja ihan mahvaa maanantaita. Voi teen sänky parkaa. Sillä sitä vasta rankkaa onki, ku sen vankeus vaan jatkuu ja jatkuu. Pitäsköhän sun iskän siirtyy lattialle nukkuu, ni pääsis sänkyki sit vaiks ehdonalaseen ;).
Mut sustahan, rakas söpöläinen, on tullu varsinainen kehäkettu, vai pitäskö täs tapaukses sanoo, et kehämopsi. Hienosti oot sijottunu jälleen, et onnittelupusui sulle Tyyne ihan roppakaupalla. Äiskän mielest mä en osaa nois mätsesis käyttäytyy ollenkaan sillon, ku on isompi ryhmä yhtä aikaa. Sen mielestä mä unohdan kävelyn kokonaan ja oon vaan kiinnostunu edellämenijän peräpäästä. Höh, pakkohan se on, ku siin kehässä on niin ahasta, et pitää sitä tietää, kuka edellä menee (juu, ja ne peräpäät on tietty aina poikien, hih).
Mut ei muuta, ku arjen aherrukseen, Rakas Tyyneseni. Meil se meinaa, et meen löhöö resitentin päälle sohvalle oottelee, millon meen iskä tulee tauolle ja antaa meil ruokaa.
PusiPusi Rakas Tyyne Kaunokainen...
Terveisin Tyynen oma Antero
Lähetä kommentti