Tarinan päätös

Rakkaat ystävät, uskolliset Tyynen tarinoitten lukijat

Monet teistä ovat kuulleetkin jo meitä kohdanneesta suuresta surusta, kun menetimme rakkaan Tyynemme äkillisesti onnettomuuden seurauksena. Pikku-Tyyne kokeili voimiaan moottoripyörää vastaan ja mopsityttö oli niistä se heikompi. Tyyne nukkui pois sylissäni matkalla eläinlääkäriin. Jäljelle jäi hirvittävän suuri suru ja ikävä, tyhjyyskin, vaikka ympärillä hyörii edelleenkin neljä koiraa, mutta yksi on joukosta poissa.

Saimme seurata pienen mopsitytön elämänkaaren läpi, oikeastaan jo kahdesta edeltävästä sukupolvesta lähtien; ensin Tyynen Miina-mummon myötä, kun Miinan varttuessa minun haaveeni pennuista alkoivat itää. Sittemmin pentuhaaveiden ollessa pilkkeenä Minnan silmäkulmassa Miinan Guinevere-tytön kasvaessa Minnan hellässä huomassa. Minulla oli onni saada olla osallisena Minnan ja Guineveren pentuprojektissa alusta asti, mm. "kaasona" Kinkun ja Veetin "häissä". ;) Sain hoitaa pieniä mopsintaimia niiden alkutaipaleella, ja yhdessä Minnan kanssa itkimme pientä Noita Röhkimystä, joka ei jaksanutkaan elää. Menetetyn pikku-Noidan sijasta meille sitten muuttikin pikkuinen Lady Linette, Tyyne. Liian pian oli Tyynen aika lähteä pitämään huolta Noita-siskostaan. Haaveeksi jäi neljäs sukupolvi, jonka piti olla Tyynen ja Anteron rakkauden hedelmiä tulevana keväänä.

Tyyne ei kömmi enää illalla viereen peiton alle nukkumaan (Iines opetti Tyynelle tämän nukkumistavan), eikä istu pirtin pöydällä katsomassa ikkunasta, kun tulen kotiin (Iineksen opettamaa sekin). Meillä on hiljaista; Tyyne oli se, joka meillä piti suurimman metakan ulos lähtiessä ja ruokaa odottaessa. Niin suunnattoman paljon on nyt poissa.

Pyöreän Pöydän Lady Linette

"Tyyne"

17.10.2007 - 28.7.2009

Oli iloa täynnä ne päivät,

jotka kanssamme täällä viivyit.

Sun leikkisi kesken jäivät,

pois mopsien taivaaseen siirryit.

Tyyne loistathan meille tähtenä taivaan.

Tyyneä kaivaten

Tuula ja Heikki

Miina, Salli, Emma, ihanistaparas leikkikaveri Iines, Armi-ystävä

sekä lukuisa joukko koira- ja ihmiskavereita, erityisesti Tyynen etärakas Antero

Kiitos kaikille, jotka olette myötäeläneet kanssamme ja lohduttaneet meitä tässä suuressa surussamme.

-Tuula-