torstai 18. kesäkuuta 2009

Kesäisiä kuulumisia...

Heippa rakkaat ystävät, muutkin kuin Antero! *pusuja Anterolle, puspus!!*

On tuo mun sihteerikkö ollu NIIIIIIIN kiireinen ja vähäsen ressaantunukki, että ei se oo joutanu kirjotteleen mun saneluja lokiin, mutta nyt näin juhannuksen aatonaaton ja äiskän vapaapäivän kunniaksi sain sen nakitettua selekänojan ja näppiksen välliin. :)

Elämä maalla soljuu entisiä ratojaan, ei siitä palijoa oo kerrottavaakaa muuta ku, että viikko sitte me käytiin mun Guinevere-äiskän luona Vieremällä kylästelemässä. Olipa tosi kiva nähä äiskää ja äiskän porukoita pitkästä aikaa! :)) Saatiin jopa houkuteltua meiän iskäki matkaan, mistä tämä mun sihteerikköäiskä ja Minna-kasvattaja olivat enemmän kun mielissään. :))


Tässä on mun rakas äitini Guinenvere, paremmin kyllä Kinkkuna tunnettu. ;)







Minna halusi ottaa koko meiän poppoosta perhepotretin aitan portailla (me muuten yövyttiin tuossa aitassa, oli mukavaa nukkua melekiistä ulukona ;)) ) ja Johanna heilu sitte äiskän kameran kans. Kiitoksia Johannalle! :)






Meillä oli Iineksen kans vähän tiivis tunnelma tuossa äiskän sylissä....


...josko oli Sallilla ja Miinallaki iskän sylissä. :)





Meillä oli kyllä niin mukavaa siellä Kinkku-äitin luona, kun rimpsuteltiin vapaina pitkin maita ja mantuja ihanaisessa Ylä-Savon suvessa! :)





Me tässä vähän Sallin kans höykkyytettään Miina-mummoa..... *pikkusen nolo* ;)




Ja Inkeri omassa elementissään eli sata lasissa! :D




Tässä on sitte Minnan ja Eskon Iita, ruottinvalakiahirvikoira. Iita on kyllä ihana! :) Sille passais kyllä toiseksi nimeksi se Iineksenki toinen nimi, Ihanainen; Iita Ihanainen. :)



Iitalla ja Iineksellä kävi kyllä pelit yhteen, mutta ohan Iines tottunu ruottinvalakiaan. :) Taisi vain raukkaparka erehtyä pesoonasta, kun näki Iitan ekan kerran reissulla. ;)




"Kun mää paan käjen näin sun silimilles, niin et varmana Iita nää mua!"





Johanna oli hankkinut täksi kesäksi hoidettavakseen viisi vapaata kanaa. :) Jostain kumman syystä me ei päästy kattomaan kanoja, äiskä ja iskä vain...




Sittehän meiän piti vähän haukkua nuita hiehoja niityllä. Esko meinasi, että nämä on niin hyväksi haukuttuja innimöitä, että ei haittaa. ;)




Äiskä ja iskä kävi sitten tutustumiskäynnillä Minnan ja Eskon uuvessa navetassa.


Tällä kellolla varmaan kutsutaan mopseja syömään....



Ja nykynavetoissahan näyttää tältä:
Kuvassa Johanna, Minna ja Minnan takana Noora navetan toimistotilassa.
Ja tässä sitte navettaa:


Minna ja Minnan "isommat" rakkaat. ;)


Esko lypsyllä lypsymontussa.




Soon tuo tietotekniikka tullu sitte sinne lypsymonttuunki.... =:o



Lehmillä on tuommoset lätkät kaulassa, joista tietokone tuntee, että mikä lehmä on kysseessä. Ihmeellistä, mutta totta.... =:o



Tässä on vasikoitten tissit. :D Eli ei enää tissittävien vasikoitten maidon annostelija vai mikä ihme se nyt olikaa...



Ja tässä ne ite vasikat. Vasikoillaki on samanlaiset lätkät kaulassa ku lehmillä, niin tietokone ossaa sitte sen mukkaan antaa niille tarpeeksi maitoa. =:o




Yks pikkuvasu innostu imemään äiskän kättä. :)) Äiskä meinas ottaa tämän vasun matkaan sieltä, kun Eskon Silja-äiti sano Iineksestä, että Iines on semmonen "riisiläinen", niin tämä riisiläinen olis passannu ulukonäön puolesta Iinekselle kaveriksi paremmin ku hyvin! ;D Niin ko kaks marjaa olisivat olleet...



Että semmonen Vieremän reissu meillä oli! :) Tuhannet kiitokset vielä kerran Minnalle, Eskolle, Johannalle, Nooralle, Kinkku-äipälle, Iita-Ihanaiselle ja Topi-paralle, jota me pikkutytöt käytiin vain kiusaamassa häkin ulukopuolella... Anteeksi, Topi... *nolonolonolo*
Nyt me ollaan äiskän, Miinan, Sallin ja Iinuksen kaa käymässä iskälässä Oulussa. Meillä oli oikein asiointipäivä tännään; Astrid kävi TAAS lääkärissä (mutta ei tällä kertaa verottanu olleskaa mamman kukkaroa, kun oli takkuutyö, jippii!!) ja sitte mää, Inkeri ja Salli käytiin elläinlääkärissä. Sallilta tarkastettiin silimät; Sallin silimädiagnoosi oli edelleen, että silimäluomien sissäänpäinkiertyminen, mutta erittäin positiivinen uutinen oli se, että Sallin silimissä ei oo YHTÄÄ pigmenttiä, vaikka Salli-täti täyttää ens syyskuussa jo nelijä vee. :)))) Meikätytön sytän pompotteli oikein hyvin ja terveesti (varsinki Antero-rakkaalleni, pusipusi!), polovissakaa ei ollu moittimista, silimistä löyty aivan aavistus tuota luomen sissäänpäinkiertymää, lonkka- ja kyynärlausunnot ootellaan sitte Kennelliitosta. Inkun silimät oli ok, sytänki pompotteli ok, polovet oli ok, kyynärät ok ja lonkkia elläinlääkäri arvioi B:ksi. Että nyt on tutkittu ja hutkittu ja Antero hei, nyt aletaan muuten ihan vakavissaan miettimään niitä hellusteluasioita jossaki vaiheessa... *punastus* Ja kun meillä on tätä välimatkaa etärakas Anteron kaa, niin Vantaan ihana Anne-täti on luvannu äiskää jeleppiä tässä hommassa. :)))) Että rakkauten täyttymystä ootellessa hauskaa ja turvallista juhannusta toivotellen
Tyy-ne, tutkittu tyttö :)
Jk. Maholliset kirotusvihreet, ylimääräset välit tekstissä tai puuttuvat semmoset ja maholliset toimimattomat kuvalinkit voi laittaa tuon äiskän nokan eessä olevan viinilasin piikkiin, vaikka moon koittanu sille toimittaa, että työpaikkajuopottelu ei oo suotavaa ees näissä sihteerikön hommissa (tosin ei se oikeesti juopottele, ensimmäistään maistelee ;)) ) ja myös sen piikkiin, että meillä on nyt kiire tuonn rillikodalle rillaamaan makkaraa. :))))

2 kommenttia:

Tyynen oma Armas Antero kirjoitti...

Tyyne, mun oma hanimussukka. Ihan ekaks tälläset myöhästyneet hyvän Juhannuksen toivotukset ihan kirjallisesti, vaikka kyllä mä sulle lähettelin sillon Juhannuksena miljoona juhannuspusuu ja tein juhannustaikoiki, et en mä sua unohtanu.

No voihan nenävekki sentään, kun on sulla, Tyyne rakas, ollu ihan maan mahtava reissu. On hulppeet maisemat pulisemattakaan hulppeesta kaverijoukosta (kai sulla mua silti oli vähän ikävä). Oot sä aika rohkee tyttö, ku oot uskaltanu tollasten isompienki nelijalkasten kielojen, vai mitä ne oli, joukkoon. Mä varmaan oisin saanu hepulin niitten joukossa ja ulissu ne maan rakoon (äiskä: ne hiehot ois nauranee sun ulinalles, mikä ei todellakaan ole katu-uskottavaa).

Vai on teillä ollu sellanen eläinlääkärireissu. Kyllä munki sydän pompottaa harva se hetki Tyyne-nimen tahtiin, hih… Ja kyynärät ja polvet, nam, varsinaiset säihkysellaiset sulla on (oisin voinu kertoo sen ilman lekuriiki, hih...). Mut ennen kaikkea silmät ne on sielun peili ja sitten me hellustelun välissä voidaanki tuijotella toisiimme syvälle silmiin, jos muilta hommilta keretään *punastuu*. Siel Vantaan Anne-tädillä on muuten huippumukavaa. Meen Fontero varmaan muuttais sinne viivana, jos sille vaan lupa annettas, ku sillä on pikkasen tunteet kuumina sen Annen tyttöihin…Mut hienosti teen kaikkien hutkimisreissu meni, et onnee siitä. Mä lähen nyt haaveilee meen yhteisestä tulevaisuudesta, AAH… *pusipusipusi*

Niin ja anopille kans terveisii, et saa ottaa sen viinilasin useemminkin essiin, jos jaksaa sit paremmin toimii sun sihteerikkönä, hih…

Mervi kirjoitti...

Hei Tyyne ja kumppanit!
Olipa mahtava reissu varmasti. Ja miksi ihmeessä ette semmoista vasikkaa ottaneet kyytiin, oishan siellä Pylyväässä navettakin valmiina. ;)