maanantai 9. helmikuuta 2009

Onnea anopille! :))

Mun anopilla, siis Antero-hanimussukan äipällä ja hovipalvelijalla, on tännään synttärit. Eli hurjasti paljon onnea sinne Epsoon suuntaan miniältä porukoineen! :))

Ja sitte Anterolle *puspus* ja kaikille minua kaivanneille; hengissä ollaan ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Paitti kauhia ikävä Anteroa... *huoks* Mutta joo, sen jäläkeen, kun mää tylsistyin täällä maalla, ku Iinus oli kaupungissa iskälässä, niin mää pääsinki sitte pariksi viikkoo kans iskälään. :)) Ja vaikka kuinka mää yritin nakittaa iskää sihteerikön hommiin, niin ei se vaan onnistunu, höh! Eikä se tilanne parantunu sitte olleskaa, kun äiskä haki viime keskiviikkona meiät tänne maalle, ei joutanu äiskäkää sihteröimään. :( Tai siis ku se nyt sihteeröi työkseen päivät, niin se vaan sannoo, että tää mun sihteerinä olo on niin huonopalakkasta hommaa, ettei kannata.. HÄH??? Kuulema järkevämpää asiakassihteeriköidä siellä töissä päivät. Juu juu, jos vaan rahhaa aattelee, mutta mää takkaan ja alleviivaan, että mun sihteerillä on takuulla kivempaa kuin jollaki asiakassihteerillä..

Kyllä mua vieläki vähän masentaa, täytyy tunnustaa.. Kas kun Armi on meillä yhdistetyllä juoksu- ja talvilomalla (mukavaa talvilomareissua vaan Armin äiskälle!) ja sillä nuo hormoonit hyrrää, niin se on ihan jumalattoman rakastunu Iinukseen. Höh taas!! Siis Iinus on MUN kamu ja Armi vain sitä kosiskelee... Huoh, siispä mää täällä taas mussuttelen vain pehmolelujani ja haaveilen, että olispa Antero-hunajapupusenihanimussukkani täällä minua lohduttamassa.. *puseja sinne!!*

Nyt ei oo kuvejakaan, äiskä on laiskunu. Eikä oo paljoa muita kuulumisiakaa, kun ei meille nykyään tapahu mittää, kun äiskä on vaan töissä. :( Me mossutytöt ja postonkakku ollaan päivät papan kans kotosalla, pappa meitä välillä päästää ulos. Hyvin pappa kehhuu meiän kans pärjäävän. :) Vaan oliskohan pappa ikuna villeimmissä unelmissaankaa osannu kuvitella, että siitä vielä vanahoilla päivillä tullee viijen koiran ja yhen kissan perhepäivähoitaja?? ;D No hyvin on ura papalla urennu ja ollaanhan me heleppoja hoijettavia. ;)

Tämä täältä tällä errää. Jatkamma tapahtumaköyhää oleskelua.. Anterolle kaipaavia halipususuukkoosia!

t. Tyy-ne, synttärisankarin miniä

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tyyne rakkaani, vihdoinkin. Mä jo meinasin laittaa mopsiarmeijan sua ettii, ku luulin, et sä oot kadonnu. Luojan lykky, et sää oot ihan kunnossa *iso helpotuksen huokaus*. Oli mul kyl ihan pienen, pieni kaiherrus tuol takaravos, et jos sä ootki löytäny toisen, mut äkkii mä sellaset ajatukset hävitin *ISOPUSU*.

Toi sun anoppi kiittelee kovasti onnitteluista. Ei senkään työpanos tohon sihteerihommaan kovin kiitettävää arvosanaa saa, ku tosi harvoin se enää tota sihteerikön virkaa suostuu hoitamaan ja arvaas mistä se johtuu? Se ku on hurahtanu johonki ihmeen naamakirjaan, ni siel se sit roikkuu iltamyöhään, eikä lainkaan aattele meiän tunteita. Pöh, sitä se on, ku ei ossaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Voi vitsi, ku mä pääsisin sinne sun luo, ni sä voisit unohtaa kaikki pehmot ja pitää mua sellasena "toyboyna" vai miten ne siel suures maailmas mahtaa sannoo, hih...

Ai niin, piti viel pulista, et on teil hieno pappa siellä, ku jaksaa noin ison laumanvartijana olla. Hitsi, mustahan ois papallekin apuu, jos mä tulisin sinne sellaseks hoitopojaks. Mehän kato sit hoideltas vaan toinen toisiimme, ni pappa sais keskittyy niinhin muihin nelijalkaisiin (äiskä saanhan mä mennä, pliiis).

Höh, ei taida äiskältä lupaa hellitä, et pakko meen on vaan jatkaa tätä kaukorakkautta. Isoja haleja ja pusuja kuiteskin sulle, pikku söpöliini. Ihanaa et oot palannu ;).

Anonyymi kirjoitti...

Voi Antero Armas mussukkani hanipöö! Enhän mää nyt muita mossupoikia kattele, vaikka kuinka olisin kuulumattomissa välillä (äiskän syy!!). Saatikka minkää muun rotusia... Että elä huoli, oi unteni uljas mopsitrinssi! Moon vain Sun, Sun, Sun... *halipusuja*