Ensinnäki, terveisiä iskälästä! Meillä oli Iineksen ja Armin kans siellä hirmusen mukavaa. Oli kiva päästä pitkästä aikaa haukkua möykyttämmään kaupungin vilinää. ;) Ja raastamaan iskän hermoja, hih... ;)) Se laitto yks päivä äiskälle tekstaria, että olisko siellä mittää koirahoitolaa mihin vois minut viijä... Siis täh?? Mää tämmönen pieni enkuli?? Minen ymmärrä, miten iskän hermo voi mennä siihen, että pissaan päiväpeitolle, kun en tarkene pissata pakkasessa ulos...
No sitte tuli äiskäki viikonloppuna Miinan ja Sallin kans Oulun kotia. Tiistaina äiskä alako sitte pakkaan kamoja taas maalle lähtöä varten ja kun oltiin lähössä, niin mulle palijastu karmia tottuus: Iines ja Armi jäivät vielä kaupunkiin iskälään! =:o Siis mitä mitä mitä??? Mun ihanistaparas ystävä Iines! Miten mää saan aikani kulumaan maalla iliman Iinusta?? :( Äiskä ei ottanu Iinusta maalle mukkaan, kun sen lisäksi, että Armi juoksee, niin Iinuksestaki tuli nyt sitte Nainen, vajjaan 8,5 kk:n iässä. Onnea Iinukselle naiseudesta! ;)) Äiskä totes sitte, että Iinuksen on turvallisempaa olla kaupungissa ku maalla. Kas kun siinä ei ollu vielä kaikki, että mun paras leikkikaveri jäi iskän luo, vaan äiskä mokoma lähti vielä tänä aamuna töihin ja pappa toimii nyt meiän perhepäivähoitajana. Hittiläinen, kun melekeen vuojen päivät saatiin pittää tuo äippäräinen ihan kotiäitinä, niin nyt se tekkee meille tuommosen tempun! Että meillä oli äiskääki ikävä koko päivän.
Mää oon niin masentunu, niin masentunu, että oksat pois Oskarin joulukuusesta... Salli-täti leikkii vaan Miina-mummon kaa eikä mulla oo omaa leikkikaveria... *huokaus* Niinpä mää vaan nukkua pötköttelen ja imeä mussutan mun lempparileijonaa. Onneksi äiskä sentään muisti ottaa sen mukkaan kaupungista!
Antero-hanimussukka, tuu pelastaan mut tästä syvästä ahdingosta! Vähänkö olis nannaa, ku sais sut tänne seuraksi, kun elämä näin kaltoin kohtelee ja pikkupäähän potkii..
Tämä tällä erää. Jatkan tylsistymistä...
t. Depressio-Tyy-ne
5 kommenttia:
Voi Tyyne rakas, tässä sulle miljuuna lohdutuspusuu *pusujapusujapusuja*. Mä tulisin vaiks lennosta, mutta musta on Fonteron kaa tehty joku lääkintämies, ni en mä varmaan pääse. Mukavampi mun ois siel paikanpäällä sua lohduttaa, ku pyyhkii täällä kaksjalkasten vuotavii nenii, hih...
Mut koita kestää kultamussukka, kyl se siitä iloks muuttuu ja Bostonkakkuki palaa takasi sinne maalle. Otat sit kaiken tylsyysajan takasi ja riehut silleen, et äiskä saa hepulin (kato annat samalla niinku satikutii äiskän töihin menosta). Oops Anoppi, sorry ei ollu tarkotus antaa huonoi ideoita, hih...
Äh, ny iskä taas köhii ja mun pitää mennä purasee sitä, et se pysyis ees hetken aikaa hiljaa ja antas mun keskittyy meiän kaukorakkauteen *huokaus*
Kaipauksella sun oma Antero
Muitakin masentaa... Kun ei Tyyne päivittele kuulumisiaan! Sihteeri, hommiin sieltä!! hop hop! :)))
Kuule Tyyne, missähän on mennyt pieleen kun minä tein koirakuumeessa bostonkakkua mutta ei siitä tullut semmoista niinku Iines? Vaikka ihan oikean määrän käytin jauhoja ja muutakin, paistoaika saattoi kyllä olla vähän liian pitkä.
Onko siellä nuorisoseuralainen alkanut pistämään kylätoimintaa jo uusiksi? Nitrodiskoja ja karaoketansseja odotellessa... :)
Tyyne-rukka, etkai sinä noin pahasti oo masentunu että ei juttu luista... :( Tai liekkö mammalla työkiireitä?! Vai eikö teillä siellä tapahu mittää...? :)
Tyynee, mul on sua ikävääää, nyyh....
Lähetä kommentti